Sairastamista

Kyllä sitä on työntekijänä aika onnellisessa asemassa kun sairastaa.
Töissä ei tarvitse käydä ja palkka juoksee. Lapsen saa hoitoon ja voi sairastaa ihan kaikessa rauhassa.

Yrittäjänä, sellaisena osa-aikaisena, että lapsi pyörii kotona jaloissa, taas tilanne on vähän eri. Multa leikattiin umpisuoli ja olin sen takia sairaalassa monta päivää. Onneksi nykytekniikka mahdollistaa sähköpostin seuraamisen myös osastolla, mutta pakettikortteja ei tabletilla kyllä saanut tulostettua.

Ei voi hakea tullutta tavaraa, mies kyllä raportoi tulleet pakettikortit ja noutikin mahdollisuuksien mukaan saapuvat tavarat. Postituksia varten piti antaa tarkat ohjeet, varasto kun on on pullollaan ja täysin tarkat koordinaatit "ruskeille lammastossuille" tiedän vain minä itse. Uuden tavaran tilaamiseen ei riittänyt aivokapasiteetti kun suurin huoli oli siitä, että otinko jo päivän antibiootit vai tuliko ne vasta päiväruuan kanssa... Kun vihdoin pääsin kotiin, oli prioriteettinä päiväunet. Sori vaan kaikki asiakkaat, mutta väsytti niin paljon! :)

Kun pakkailin ekoja lähetyksiä lähtemään maailmalle, huomasin, miten liikkeet oli kuin hidastetussa elokuvassa. Olenko mä oikeasti liikkunut joskus niin sulavasti printterin ja pakkauspöydän väliä, etten hengästy? Miten ei kanyylikädessä pysy yhtä aikaa teippi ja sakset?

Ai niin, laskutkin pitäisi maksaa. Ja se inventaario tehdä loppuun. Kaikki muuten hyvin valtakunnassa! Sairaalassa olo ei ollut ikiliikkujalle herkkua, kotiinpalaaminen oli ihanaa, kun pääsee taas kiinni arkeen!!!