Talviraskauden dilemma

Edellinen raskauteni ajoittui huomattavasti aikaisempaan syksyyn kun tämä nykyinen, joten silloin ei tarvinnut miettiä talviraskausvaatteita. Nyt marraskuun alkupäivinä satanut lumi ja pakkasasteissa pysytellyt Itä-Suomen ilmasto kuitenkin ovat laittaneet vilukissan miettimään vaihtoehtoja. 

Sen verran laiska olen itsekin, että huonolla ilmalla ei järin ulkoilla. Hyvällä ilmalla taas olisi suorastaan häpeällistä olla sisätiloissa tuon 3 v touhukkaan kanssa, joten ulos on kammettava väkisinkin muutaman kerran viikossa. Välillä meidän ulkoilut on siirtymisiä kavereiden luokse sisätiloihin ja kahviloissa herkuttelua, mutta välillä joutuu skarppaamaan ja istumaan siellä hiekkalaatikon reunalla lähileikkikentällä.

Kevyellä fleecetakilla olen pärjännyt aika pitkälle. Nyt kuitenkin viimeaikoina on käynyt vähän sellainen hassu efekti, että vaikka takin saakin kiinni, se lopulta vetäytyy tuohon mahan puoliväliin. Siinä ei tarvitse housun paljon valua ja paidan nousta ylös kun jo paljas pinta vilkkuu... Tämän vaihtoehdon hylkäsin myös jos yhtään tihkutti vettä (ihan kuin me oltais silloin muutenkaan oltu ulkona) tai nyt kun ilmat viileni niin, ettei fleecellä enää pärjännyt. 

Seuraavaksi siirryin oikeaan talvitakkiini. Koska olen pihi, ajattelin pärjätä edellisen vuoden takilla enkä investoida uuteen takkiin. Hyvinhän se meni päälle, ylimmät napit ainakin. Ja alanapeista nyt ei niin väliä, kyllä housun tuubi lämmittää. Tämä oli ihan hyvä ratkaisu sinne kahviloihin rooiboksen äärelle, mutta turkasen kylmä vaihtoehto leikkikentälle. Aika koomisen näköinen pallo toi mun maha näköjään on näin kuvattuna. Onneksi ei ole enää pitkä matka...

Koska suutarin lapsella ei ole kenkiä, niin ei Kumja-kauppiaalla ole vetoketjuja. Jouduin odottamaan siis Kumjan käyttöönottoa niin kauan, että sain varastoon sen verran vetoketjuja, että jäi vähän yli myös mulle itselleni. Asiakkaat ensin, vaikka sitten oma maha palellen... Nyt vähän kaduttaa se, etten aikaisemmin tajunnut ottaa Kumjaa käyttöön ja varata riittävästi vetoketjuja syksyn sesonkiin. Ensimmäisen kuvan fleecetakkikin olisi toppaversiosta huomattavasti kevyemmän sadekumjan kanssa näyttänyt ehkä vähemmän koomiselta syyskeleillä...

Tässä viimeisessä kuvassa on siis nykyinen hiekkalaatikkolookini. Kumja sopi takkiini näppärästi ja on mitaltaan just eikä melkein sopiva. Yläreunasta ei siis tarvitse edes kääntää sisäänpäin, kuroin vaan nauhoilla sitä vähän kaposemmaksi, ettei niin kovasti jää ilma-aukkoa tuohon oman kaulan seutuun. 

Olen kuullut vähän ristiriitaista palautetta Kumjan soveltuvuudesta raskausaikaan, koska varsinaisestihan tämä on vauvan kantamista varten. Oman kokemukseni perusteella en kuitenkaan ole parempaakaan vaihtoehtoa keksinyt, joten käytän tätä nyt niin kauan kuin vielä tarvitaan. Kiva saada takki taas kiinni, vaikkei tämä nyt ehkä mikään moderni-city-look olisikaan... 

(Anteeksi hieman suttuiset kuvat, mutta se on ihan tarkoituksellista siksi, että meikkaamattomuutta ei huomaisi...)