Budapest Tee-Se-Itse -opas

Monet asikkaat ovat karvaasti joutuneet kokemaan isyysloman seuraukset, sillä en ole ulkomailla ollessa vastannut puhelimeen ja sähköpostitkin ovat olleet vähän improvisoitujen yhteyksien varassa. Tässä meidän reissuterveiset, kannattaa lähteä perheen kanssa reissuun (vaikka olisi yrittäjä tai pienen vauvan äiti)!

Päätimme siis jo melkein heti Siirin synnyttyä, että isyyslomat käytetään siihen, että lähdemme näyttämän vauvaa mummolaan rapakon taakse Ruotsiin. Isyyslomat plus talvilomat mahdollisti meille kokonaisen kuukauden mittaisen pyrähdyksen, joten enää piti järjestellä firman asiat kutakuinkin johonkin kondikseen, että näin pitkä poissaolo olisi mahdollista. Koulutin isäni varastomieheksi ja muun pystyinkin hoitamaan anoppilasta käsin. (voi miten väärässä olinkaan, mutta se ei nyt kuulu tähän postaukseen)

 Kauppahallissa

Kuukausi Ruotsissa tuntui pitkältä ajalta (taas väärässä, huoh!) joten bookkasimme halpalennot Budapestiin. Etukäteen surffailtuna se olisi juuri sopiva kohde meidän porukalle huhtikuussa. Runsas ruokakulttuuri, historiaa, tekemistä esikoiselle, shoppailtavaa, kohtuullinen hintataso... Siispä noin 150 eur hintaan nappasin lennot Ryanairilla koko porukalle kun vauva oli vasta 1 kk ikäinen. Passi haettiin ja saatiin hyvissä ajoin ennen matkaa, mutta voi likkaraukkaa kun joutuu matkustamaan seuraavat 5 v kuvalla, joka on otettu 2 kk iässä.   

Laiskiaiset eläintarhassa

Hotelli, Bo18, varattiin vasta noin viikko ennen matkaa. Ei ollut mitään erityistä syytä, miksi sitä vitkutettiin, ei vain tullut oltua koneen äärellä luottokortin kanssa niin, että olisi aikaa vertailla ja miettiä sijaintia suhteessa aamupalaan ja asiakasarvioita suhteessa hintaan jne. Lopulta tämän hotellin valintaan vaikutti muiden asiakkaiden positiiviset arvioit henkilökunnan ystävällisyydestä, shampanja-aamiainen päivittäin sekä hotellin oma pienen pieni, mutta ilmainen spa-osasto.

No mistä meidän viikon lomamme sitten muodostui? Teimme lopulta lähes kaiken,  mitä oppaat suosittelevatkin Budapestissä tekemään ja näkemään. Ihan kaikesta en viitsi tähän kuvapläjäyksiä laittaa, mutta toivottavasti saan vähän sanallisesti kuvattua sitä tunnelmaa, mitä meillä reissussa oli. 

Ensinnäkin meidän reissun aikana suurin osa päivistä satoi vettä, jopa lunta ja räntää siihen pisteeseen, että käytössä oli ruohonleikkureista modatut lumiaurat. (Joka melkein ajoi minun päälle ja tästä on todisteena pieni videon pätkä) Vettä ei kuitenkaan satanut aivan kaatamalla, mutta sen verran kuitenkin, ettei minun Sanna-Raipe-Otsis oikein pysynyt kuosissaan. Sateisina päivinä kävimme mm. eläintarhassa ja sirkuksessa. Eläintarhassa oli muutenkin näin talviseen aikaan vähän eläimiä ulkona, joten katon alla sai nähtyä ihan riittävästi elukoita. Sirkus oli minusta häkellyttävän hieno, eläinallerginen mieheni sen sijaan kirosi sen sirkus-reissun olevan viimeinen ikinä. Pitää taitaa varata hänelle siis nessu-paketti ja triplasti zyrtekkiä käsilaukkuun... 

Eräs sadepäivä vietettiin kaverini vinkkien siivittämänä ostoskeskuksen yläkerrassa, mistä löytyi "hoploppi". Minä koitin siinä samalla vähän katsella olisko olllut valikoimiin jotain uutta kivaa lastentarvikepuolelta, mutta hyvinpä oli vähissä tarjonta, vaikka useita lastenvaate ja -tarvikekauppoja juuri siinä kerroksessa olikin... Piti ihan tietoisesti testata ns. "tandem-kantamista", mutta täytyy sanoa, että minun osaltani tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta. Sen verran kuitenkin olisi taakalla painoa, että ei tämä hyvältä tuntunut, vaikka välineissä vika ei varmasti ollutkaan. Noin 18 kg selässä ja 7 kg edessä plus omat ylipainot päälle, niin kyllä oli jalat hapoilla kun metrolle asti tällä kokoonpanolla tallustelin.

Pari  sadepäivää istuttiin myös hop on/off -bussissa tyypilliseen turistityyliin. Harmi kun talvella ei kulkenut kuin yksi linja, mutta riitti sitä siinäkin meille istuttavaa. Eräänä iltana käytiin lippuun kuuluvalla laivaristeilyllä ja näimme Budapestin iltavalaistuksessaan. Aika ihana näky ja sitä piti päästä ihailemaan sitten vielä toistamiseen, kun viimeisen illan kunniaksi kävimme vielä vuorella syömässä ja nautiskelemassa öisestä Budapestistä.

 "Iso-Bussi"

Sattui meidän reissulle myös muutama ei-niin-sateinen päivä ja jopa yksi aurinkoinen päivä! Onneksi olimme siis kokonaisen viikon, jos koko reissu olisi mennyt sadetta pitäen ostoskeskuksissa, niin ei olisi ehkä ollut yhtä kivaa (ja olisi tullut kalliiksi!). Pilvisenä päivänä päätimme lähteä kukkulalle katselemaan maisemia. Käppäilimme linnoituksen ympäri ja ihastelimme näköaloja moneen suuntaan. Olipa kiva viettää kiireettömästi ulkona aikaa moneen sateisen ja sen vuoksi nopeaan lampsittujen ulkoilujen jälkeen.

Linnoituksessa kukkulalla

Aurinkoisena päivänä päätimme olla ulkona. Kartoitimme parhaat leikkipuistot ja vietimme aikaa puistossa ankkoja leivänmuruilla syöttäen. Vierailimme myös ajoneuvomuseossa, jossa Otto taas hurjasteli ja löysi omat suosikkinsa tällä kertaa juna-osastolta. Viimeisen päivän aamuna alkoi olemaan jo ehkä hivenen reissuväsymystä tai muuten vaan heikko olo. Siiri oksensi minun vaatteet vaihtoon pariin otteeseen (ihan kuin tässä vaiheessa reissua muutenkaan olisi enää mitään puhdasta vaatetta jäljellä) ja löysänä oli vähän muutakin osastoa (vaan ei siitä sitten sen enempää). Tuleva lentomatka oli siis valmiiksi höystetty hasardin aineksilla, joten viimehetken shoppailut ostoskeskuksessa eivät olleet yhtään liioiteltuja...

Kaiken kaikkiaan Budapestin loma tuli tarpeeseen ja saimme nauttia perhe-ajasta. Kunhan vielä viimeiset päivät vietämme anopin nurkissa ja palaamme viikonloppuna kotiin, koittaa taas arki monella tapaa. Minä jään kotiin kahden ipanan kanssa keskenään ja mies pääsee töihin lepäämään...

Yhteenveto: 

Meillä ei reissussa ollut lainkaan rattaita, koska olimme kuulleet monesta lähteestä, että Budapest ja julkinen liikenne eivät ole kovin helppoja ratasmatkaajille ja toisaalta oma järkikin sen sanoi, että kyllä tuota pienempää kantaa ne ajat kun liikenteessä ollaan. Isompi jaksoi kävellä itse reippaasti, mutta onneksi olin taas väärässä kun minä ajattelin, ettei hänelle mitään kantovälinettä enää mukaan kannata ottaa. Kuuntelin kuitenkin miestäni ja viime metreillä nappasin Tulan repun mukaan. Sille tulikin yllättävän paljon käyttöä kun jossain vaiheessa päivää ei energiaa saanutkaan enää lisättyä suklaapatukalla...

Matkan ehdottomia apuvälineitä olivat siis kantoliina, Kumja ja Tulan reppu. Vaatetus oli kutakuinkin sama kuin mitä meillä olisi ollut Suomessa tai Ruotsissa, mutta vahingossa unohdimme toppahousut. Se oli vähän harmi, koska kuitenkin oli kylmää ja sateista. Oletin pakanneeni ne matkalaukkuihin, koska niitä ei näkynyt missään lähtiessä, mutta eipä ollut tullut mukaan edes pitkiä kalsareita. Siispä lapsukaisemme kulki yöhousut päivähousujen alla, jotta kintut ei aivan palelisi... Mukana olisi voinut olla myös vararukkasia, koska innostuksesta reippaasti heiluvat kädet ovat aika otollinen maaperä katoaville hanskoille... Matkan saldo: 2 hävitettyä hanskaa ja ostosreissu H&M:lle hanskojen perään...

Olisi ehkä ollut viisautta tyhjentää minibaari ihan ekoina päivinä, jotta jääkaappiin olisi mahtunut jotain iltapalan tynkää. (Tosin minibaari olisi varmaan täytetty seuraavaan päivään mennessä kuitenkin, joten vaihtoehto olisi ehkä ollut sitten huoneistohotelli...) Kaksi ravintolaruokaa päivässä on aika tuhti tahti. Monena iltana syötiinkin sitten jotain sämpylöitä ja kroisantteja kun joko ei jaksettu ravintolahärdelliä kahden väsyneen lapsen kanssa tai ei tehnyt toistamiseen mieli ravintolaruokaa. Karkeasti noin kerran päivässä söimme lämpimän ruuan ja välit pärjättiin sitten sämpylöillä tai pienillä naposteluilla...

Pidimme kuitenkin hotellistamme todella paljon ja henkilökunta oli erittäin ystävällinen. Ensi kerralla bookkaan saman hotellin ehdottomasti, eli niin paljon en kuitenkaan huoneistohotellin jääkaappia kaivannut. Alakerran poreammepalju oli vapaasti käytettävissä, joten kävimme vuoroilloin isomman lapsen kanssa vähän rentoutumassa (nooh, tästä voi olla montaa mieltä) poreammeessa ja saunassa...

Nyt olen siis levännyt ja viettänyt aikaa perheeni kanssa. Voinen siis yrittää ammentaa tästä zen-modesta myös teille asiakkaille parempana palveluna. Pahoittelut niille, kenen yhteydenottoihin en ole vastannut, heti kun palaan Suomeen, pidän puhelimen päällä ja parhaani mukaan vastailenkin.