Tulipa se päivä, kun oli niin kuumaa olla ulkona, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta jo toista viikkoa putkeen, että rakas lapseni ei halunnutkaan lähteä rannalla tai pomppia trampoliinillä. Kyllä, me vietimme sisäpäivää pitkästä aikaa!
Onneksi muistin, että olin jossain martta-puuskassani lupautunut osallistua Oi Mutsi Mutsin Eemelin leivoskilpailuun.
Ei siinä sitten muuta kuin tuumasta toimeen ja kehittelemään superiisi resepti niistä aineksista, mitä aivan takuulla joka kodista löytyy (tosin ihan pienenä spoilerina mainittakoon, että jouduin lainaamaan munan naapurista). Tämä olkoon sadepäivän varalle resepti - tai vaihtoehtoisesti myös sen varalle, että lapsi kieltäytyy hiekkalaatikosta, kavereista leikkipuistossa tai uimarannasta.
Eemelin ja äidin suklaakeksit (n. 20 kpl isoa keksiä)
2 dl vehnäjauhoja
2½ dl kaurahiutaleita
½ tl suolaa
½ tl ruokasoodaa
1 dl voita
2 dl sokeria
1 muna
1 levyllinen suklaata rouhittuna
1) Sekoita jauhot, kaurahiutaleet, suola ja ruokasooda.
2) Vatkaa sulatettu voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna.
3) Lisää taikinaan veitsellä paloiteltu suklaarouhe ja sekoita. Jos haluat kikkailla makujen kanssa, minttusuklaa (esim. mariannesuklaa) käy tähän tosi hyvin. Myös kaikki pähkinäiset versiot sopii. Mulla sattui tällä kertaa olemaan Pandan Kinuski Muru -suklaata ja niistä tuli oikein hyviä. Tosin ihan mikä tahansa suklaa käy, suklaan laadulla ei näitä keksejä voi pilata!
4) Lisää lopuksi kuivat aineet ja hämmennä.
5) Nostele taikinasta kökkösiä pellille. Ulkonäkö ei näissä kököissä ole tärkeää, koska leviävät pellillä kuitenkin, joten mulla taisi olla n. 10 kpl/pelti ettei tule koko pellin kokoista yhtä isoa suklaakeksiä... Koolla ei ole väliä, mutta kyllä mun oma eemelini tykkäsi kun ne oli ISOJA! Tietysti herkkujen annostelumielessä pienemmistä tulee ihan yhtälailla iltavillejä lapsia, eli jos teet pienempiä, niin sitten tästä satsista tulee luonnollisesti enempi keksejä.
6) Paista 175 asteessa n. 8-10 minuuttia. Tarkkaile uunia, keksien koko vaikuttaa paistoaikaan
7) Anna jäähtyä ennen kuin siirrät pois pelliltä. Nämä ovat heti uunista tulleina vielä aika pehmeitä, kovettuvat sitten rapeiksi kekseiksi kun jäähtyvät.
Ja näin oli keksit paremmissa suissa. Eemelimäisen tästä leivonnasta tekee se, että tämän puuhan voi tehdä yhdessä joka paikkaan ehtiväisen lapsen kanssa, niin että napero on ainakin sen aikaa poissa pahanteosta. Eikä tullut isiltä huutoja (koska ei tainnut edes nähdä koko keksipurkkia ennen kuin ne oli loppu)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti