Esittelen itseäni vähän enempi näin heti alkuun. Olen Anni ja perheeseeni kuuluu aviopuoliso Daniel ja kohta 2 v taaperomme Otto. Oman verkkokaupan lisäksi käyn päivätöissä kodin ulkopuolella, joten yritystoiminta on ollut minulle toistaiseksi vain (erittäin kallis) harrastus, jonka parissa puuhastelen iltaisin ja viikonloppuisin.
Olen koulutukseltani tradenomi, työkokemusta on monilta eri aloilta mm. pankista, kastiketehtaasta, kehitysyhteistyöprojektista sekä kaupan alalta. Tällä kokemuksella päätin siis lähteä pyörittämään omaa pisnestä, kun eteen tuli mahdollisuus aloittaa Tuli-kantoreppujen maahantuojana. Perheessämme on enempikin yrittäjiä, mm isä, setä, sisko, siskon puoliso, parikin tätiä ja ukki, joten yrittäminen taitaa liikkua suvussa ja olla periytyvä ominaisuus. Isäni on siis myös yrittäjä, joten hän toimiikin yritysneuvojana ja konsulttina (hahaa, oppiipahan kaiken kantoliinoista, kestovaipoista ja muista lastentarvikkeista). Hän on oikea esikuvani (ja äänettömänä yhtiömiehenä myös rahoittaja).
Aloitin tämän vuoden helmikuussa kantoliinakonsulttikoulutuksen ja tavoitteena on seltifikaatin saaminen vielä tämän talven aikana. Muuta koulutusta lastentarvikebisnekseen en ole saanut. Haaveissa olisi vielä joskus käydä vyöhyketerapian opintoja niin, että voisin tehdä koliikkovauvojen vyöhyketerapiaa Joensuun seudulla. Mutta se lienee haave joskus tulevaisuudessa.
Tykkään politiikasta, laulamisesta, elokuvista, käsitöistä, parista tosi nolosta tv-sarjasta ja leipomisesta. Kaikkeen tähän on edelleen aikaa kun vain aina muistaa priorisoida. Tässä pienen pieni kuvaus minusta, tullaan tutuksi blogin välityksellä jos nyt ei vielä tuttuja olla. Näillä pelimerkeillä olen lähtenyt tähän hommaan ja vuosi näissä saappaissa on jo taivallettu.
Oliskohan taaperoikäinen yritys yhtään helpompi käsitellä? Eikös aina puhuta vauvavuoden vaikeudesta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti