keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Kantamisen varusteet joka säälle

Todella paljon puhututtaa etenkin näin talvisin pukeutuminen. Kantaminen on yhtä ihanaa myös talvella ja kaikkina vuoden aikoina, mutta täytyy vain osata pukea itselle ja lapselle sopivasti päälle. Lasta voi kantaa oman takin sisällä erilaisten kantotakkien ja -suojien kanssa tai oman takin päällä. Erilaisia ratkaisuja on monia ja ajattelin tehdä (melko pitkän) postauksen siitä, millaisia ratkaisuja eri vuodenaikoihin löytyy. Anun Kantaen-blogista löytyy myös hyvä ja kattava postaus erilaisista vaihtoehdoista.
Talvi

Talvella on Suomessa pääsääntöisesti kylmä. Etelässä ilmat voivat olla leudompia, mutta tuuli sitäkin napakampi. Pohjoisessa -30 asteen pakkaset eivät ole edes harvinaisia, tätä postausta kirjoittelen idässä 29 pakkasasteen tunnelmissa. Jokaisella on lisäksi ne omat ulkoilutottumukset ja logistiset valinnat - toiset kulkee autolla lyhyetkin kauppamatkat, toisilla auto ei ole vaihtoehto vaan ollaan liikenteessä kävellen tai julkisilla kulkuneuvoilla. Koiraa on ulkoilutettava satoi tai paistoi tai isompien lasten kanssa käydään kerhossa tai hiekkalaatikolla vähintään kerran päivässä. Kannattaa siis nämä vinkit suhteuttaa omiin ulkoilutottumuksiin, säähän ja siihen, miten vilukissa itse tuntee olevansa.

Lenny Lambin kantotakki on kiva perustakki, jossa on kanto-ominaisuus selässä ja etupuolella. Takin mukana tulee kaksi paneelia, joita voi käyttää yhtä aikaa, joten takki sopii myös tandem-kantamiseen. Takissa on kivoja yksityiskohtia ja fleecevuori, joten tämä käy myös koville pakkasille. Kaikista kylmimille keleille voi alle ehkä tarvita jonkun kerroksen. Parhaimmillaan syksystä kevääseen.
 

MaMin talveen sopiva takki on myös täynnä nerokkaita yksityiskohtia. Päälinen on mikrokuitua, joten tämä ei imaise vettä, kuten aikaisemmat malit. Takissa on mukava vuori ja mallissa on raglanhihat, joten näyttää hyvältä päällä kannettavan kanssa tai ilman kannettavaa.





Liliputin takit tulivat suomeen syksyllä 2014, mutta valoittivat heti suomalaiset kantajat tyylikkyydellään ja raikkailla väreillä. Tämä takki on paksu toppatakki, jossa on huolellisesti mietittyjä yksityiskohtia. Takki on mitoitukseltaan niukka ja tarkoituksena onkin, että alle ei enää tupata paljon tavaraa - mukava toppaus kyllä pitää paketin lämpimänä. Takissa on kantomahdollisuus edessä sekä takana ja lisävarusteina takkiin saa raskausajan paneelia ja kaulurihuppuja lapselle.






Kumja on jo lähes kulttimaineen saanut edullinen tapa tehdä mistä tahansa takista kantotakki. Ei tarvitse kulkea siis takki auki repsottaen vaan voit sulkea oman takkisi pienillä lisävarusteilla. Settiin kuuluu paneeli ja vetoketjuadapterit, joita vaihtelemalla voit käyttää useampaa takkia lapsen kanssa. Kumja sopii lähes kaikkiin vetoketjuihin, jotka ovat YKK-merkkisiä (merkki näkyy vetoketjun vetimen takana) ja sopii käytettäväksi kiristysnyörejä säätämällä myös raskausaikana. 

Kumja tarjoaa kantomahdollisuuden vain etupuolella. Jos haluat ommella ja silputa oman takkisi, on mahdollista hankkia myös ompelusetti, jolla voi saada aukon myös selkäpuolelle, mutta se vaatii tosiaan hiukan ompelutaitoja ja silputtavan takin.




Kantokauluri on hyvin talveen sopiva lisävaruste, eli kauluri, jossa kantajalle ja kannettavalle on kauluri, jonka saa yhteen neppareilla. Näin se suojaa "sen tyhjän tilan", mikä monessa kantotakissa tai -suojassa jää avoimeksi ja mitä on vaikea omilla huiveilla peittää. Kantokauluria suositellaan etenkin Kumjan ja kantosuojien kaveriksi



Cold Weather Insert on tuplakaulurista laajennettu versio, jossa on kauluriominaisuuden lisäksi vauvan yli yltävä pussukka. Sen saa napakasti kiristettyä vauvan ympärille - joten sopii hyvin käytettäväksi talvikautena kantotakkien kaveriksi tai välikautena oman takin kanssa niin, että oma takki on auki. Tämä sopii todella hyvin myös sade-Kumjan kanssa lisälämmikkeeksi. Tuplakauluri suojaa kantajan kaulaa, niskaa ja hartioita. Kaulurit voi irroittaa, jolloin niitä voi käyttää myös erikseen.



Talveen sopivia kantosuojia löytyy ipanaisen valikoimista useampaakin mallia. Kantosuojan tarkoitus on lämmittää vauvaa - se toimii välikaudessa oman takin lisänä tai kevyemmän kantotakin kanssa kovimmilla pakkasilla. Suojissa on useita eri vaihtoehtoja paksuuden kanssa, voit itse miettiä, että mikä oma tarpeesi on ja tarvitsetko enempi lisäkerroksen tavallisten toppavaatteiden päälle silloin kun kannat lasta takin ulkopuolella vai kantotakin lisukkeeksi. 

Periaate on se, että pussukka vedetään lapsen yli ja kiinnitetään kantajan päälle nyöreillä. Näiden avulla voi kulkea oma takki auki hiukan pidempään syksyllä tai aikaisemmin keväällä. On kuitenkin huomioitava, että lapsen vointia täytyy aina tarkkailla ja lapsi on puettava säähän sopivasti. Kerrokset ja villa auttaa aina...  




Välikausi, eli suomennettuna mammaslangista aikuisten kielelle: syksy ja kevät, tuovat myös omia haasteita pukeutumiseen. Suomen kelit voivat vaihdella syksyisin auringosta ja intiaanikesästä aina loskaan ja räntään. Myös kaikkea siltä väliltä on nähty, mutta syksy on mitä ihaninta aikaa liikkua luonnossa, eli ei kannata jumiutua sisätiloihin vain varustuksen puutteiden vuoksi.

Lenny Lambin softshell on materiaalina erinomainen. Hengittävä, pitää tuulta ja pientä sadettakin. Malli on melko siro ja siinä on kivoja yksityiskohtia mm. panelin rypytyksessä ja hupuissa. Kanto-ominaisuus on sekä edessä että takana ja takissa tuleekin mukana kaksi paneelia, joten takki sopii myös tandem-kantamiseen.




Mam all weather on kevyt ja siro takki, joka nimensä mukaisesti sopii joka säähän. Se on ulkonäöltään melko sporttinen, mutta kuitenkin linjakas city-takki. Takissa ei ole toppausta, mutta sopii siten todella hyvin keväästä syksyyn ja talvellakin kerrospukeutuen. Kanto-ominaisuus edessä ja selkäpuolella.



Motherhood takki on kietaisumallinen yhden koon takki, jota pystyy käyttämään raskausaikana ja etupuolella kannettaessa ja sopii se tietysti ihan ilman vauvaakin käytettäväksi. Kerrosten kanssa tietysti talvellakin, mutta kyllä tämä enempi taitaa olla sellainen tyylikäs citytakki syksyyn ja kevääseen.



Lenny Lambin kantofleecet on mukavia unisex-malleja joita voi käyttää sekä edessä että selässä kantaessa. Fleece sopii hyvin lisälämmikkeeksi kantotakin (esim Mam all weather tai kuoritakki+kumja) kanssa, oman avonaisen takin kaveriksi tai sitten ihan sellaisenaan keväästä syksyyn.
 


Kumja, vaikka se topatumpikin, sopii myös välikausitakkina kun se yhdistetään omaan kuoritakkiin. Kumajsta on saatavana myös sade-Kumja-mallia, joka ei nimestä huolimatta ole mitään sadetakkikangasta, vaan enempikin sellainen vettäpitävä kuoritakkikangas (taitaa olla melkein samaa kuin Mam:n All Weather takissa)



Kesä - se vuodenaika, kun ei ole niin paljon lunta. Kaikkeen saa varautua kesälläkin ja etenkin sadekuurot ovat varmoja aina vappuna, juhannuksena, kesähäissä ja festareilla. Muutama vuosi sitten oli se kesä, kun ei juuri satanut ja seuraavaa vastaavaa odottelemme sitten muutaman kymmenen vuotta. Siispä varustautuminen viileään kesään ei ole yhtään liioiteltua. Monet syksyyn ja kevääseen sopivista takeista ovat sen verran kevyitä, että niitä voi hyvin käyttää myös kylmänä kesänä. Jos haluaa ultimate-kesäsadesuojan, niin suosittelemme sadeponchoa:

Suse's Kinder ponchossa on kolme päänaukkoa, eli sillä voi kantaa edessä ja selkäpuolella ja kaikille huput, eli pysytte kuivina koko porukka. Eihän tämä tietysti paljon tyylipisteitä kerää, mutta silloin kun sade yllättää, niin tärkeintä lienee kuivana pysyminen!





Näillä varusteilla onkin sitten hyvä lähteä ulkoilemaan! Aina löytyy varuste, joka hiukan helpottaa lähtemistä ja joka sopii juuri sinun ulkoilu-, kantamis- ja pukeutumistottumuksiin! Tervetuloa kokeilemaan erilaisia varusteita Hakaniemen myymälään. Annamme mielellämme myös lisätietoja tuotteista, jos kaipaat apua mitoituksen tai valinnan kanssa.




maanantai 8. joulukuuta 2014

Avajaisista se työ vasta alkaakin

Koitti lauantai 29.11.
Aamun vasta valjetessa marssimme Anun kanssa Hakaniemeen sitä tutuksi tulevaa reittiä. Ovilla totesimme, että nyt täytyy vielä somettaa ja kutsua kaikki avajaisiin, vaikka lattiaa ei vielä oltukaan pesty eikä nettiboksin toiminnasta ollut täyttä varmuutta.

Ei puhettakaan siitä, että olisi kerennyt käydä kampaajalla saati karvanpoistossa, mutta luotimme siihen, että ei tässä nyt säärikarvoja syynätä. Onneksi saimme heti aamusta apuun vielä Camillan, joka vei roskat ja viritteli tarjottavat sillä välin kun minä pesin lattian ja Anu sai koneet toimintavalmiuteen.

Meillä oli ihan superhyvä idea lasten leikkipaikaksi! Lapset rakastavat taikahiekkaa! Siispä pari pientä tarjotinta leikkinurkkaukseen ja hiekkaleikit sai alkaa. Oli muotteja ja jotain lapioitakin - idea oli suorastaan ainutlaatuinen! Missään ei ole ollut taikahiekkaa, joten meillähän oli suorastaan onnistumisen avaimet käsissämme! 

...kunnes tajusimme sen, miksi kukaan muu ei ole ottanut leikkipaikalleen taikahiekkaa. Se ei vain sovi tilanteisiin, missä monta lasta leikkii samalla hiekalla julkisessa tilassa. Se on tosi kivaa ja viihdyttävää silloin kun sille on tietty paikka, missä leikitään eikä ole riskiä, että sitä kulkeutuu sukissa ja vaatteissa pitkin huushollia. Julkisen tilan leikkipaikalla useamman lapsen leikeissä se vaan ei toiminut...
 
  


Sen sijaan toimi erittäin hyvin se työnjako, että Camilla otti vetovastuun tarjoilupuolesta. Onneksi tämä näppärä mamma ruokki myös muiden lapset - pussinuudelit ja pinaattikiekot olivat varmasti sen viikonlopun laadukkain pikaruoka meidän lapsille... 


Avajaispäivä oli hurja. Emme olleet laittaneet kutsua medialle emmekä blogeille. Olimme vain tohisseet facebookissa ja yrittäneet mobilisoida ihmisiä kertomaan meistä ystävilleen! Se ilmeisesti toimi hyvin, koska tupa oli täynnä avajaisvieraita! Juttelimme asiakkaiden kanssa, esittelimme tuotteita, opastimme kantovälineissä, halasimme ystäviä, hehkuimme ilosta ja onnesta. Olimme kertakaikkisen tyytyväisiä siihen, mitä olimme saaneet aikaan ja millaisen paikan pystyimme luomaan yhdessä!

Sen lisäksi, että yllätyimme avajaispäivän kävijöistä, olemme myös iloisia ensimmäisen viikon kävijämääristä! Kirpparipuoli on myynyt hyvin, parhaimmilla myyjillä viikkosaldo taitaa lähennellä 400 eur ja muillakin myynnit ovat kivunneet vähintään 100-200 eur kieppeille. Jatkoa ajatellen meidän prosessia pitää monissa kohdissa tarkastella paremmaksi - missä säilöä karsitut tai myymättä jääneet tavarat? Minne piilotetaan seuraavaksi aloittavien myyjien kassit? Kun uutta tavaraa tulee myymälään, kerkiääkö sen purkaa päivän aikana, jos on myymälässä yksin? Kuinka saamme myymälän ja verkkokaupan saldot täsmäämään? Miten merkkaamme myymälässä varatut ja verkkokaupassa maksetut tavarat noutoa varten? Ymmärrämme nyt, että olemme vasta alkutaipaleella ja työtä riittää valtavasti etenkin tästä eteenpäin. Ihana kuitenkin opetella uutta yhdessä tiiminä ja luoda oma prosessi ja kulttuuri toiminnalle ja asiakaspalvelulle.

Miltä meillä sitten näyttää? Tule katsomaan paikan päälle, seuraa meitä instagrammissa ja facebookissa!

Käy lukemassa autentiset fiilikset ja lisää kuvia vaikka täältä:
Lapsellista
Kaksin kaunihimpi
Retroprinsessa
Oi Mutsi Mutsi


sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Kas näin syntyy myymälä

Olen päässyt kirjoittamaan erilaisista avajaisvalmisteluista syksyn aikana monta kertaa, mutta tällä kertaa teimme jotain ainutlaatuista. Päätimme tosiaan Kantaen Anun kanssa lokakuussa, että laitamme hynttyyt yhteen ja jatkamme yhteistä taivalta saman katon alla. Se oli meille molemmille iso päätös, koska yksin yrittäjinä olimme tottuneet tekemään päätökset yksin ja luomaan juuri oman näköisen yrityksen ja kulttuurin.

Tämä on vaatinut meiltä molemmilta paljon ja varsinkin näin alkuvaiheessa on ollut todella paljon kaikenlaista selviteltävää. Nyt kun avajaisista on kulunut tasan viikko, niin voikin tarkastella viimeisiä kalkkiviivoja hiukan tarkemmin.

Avajaiset pidettiin siis lauantaina 29.11. Päivä valikoitui kuun loppuun hiukan yltiöoptimisesti, mutta pienen pakon sanelemana, koska seuraava lauantai olisikin ollut itsenäisyyspäivä. Anu oli vielä palkkatöissä sen edeltävän viikon, joten teimme ilta- ja yötöitä sen minkä kerkesimme.

Viikko ennen avajaisia tila oli vielä ihan alkuperäisessä kuosissa. Sovimme remppatalkoot viikonlopulle niin, että paikalle saataisiin mahdollisimman laadukas ja tehokas ryhmä tukijoukkoja. Liki kymmenen hengen tukijoukko (ja laajempikin, jos lasketaan lastenvahdit ja työkalujen lainaajat!) olikin tarpeen kun tehtävää oli paljon.

Perjantaille jäi vielä hurja Ikea-keikka, koska tarvittavien tuotteiden tilaaminen jäi viime tippaan eikä keräilypalvelusta tai kotiinkuljetuksesta enää ollut apuja. Jaoimme porukan kahteen työryhmään. Toinen porukka jäi myymälään valmistelemaan - seinien maalaus, liitutaulumaalia liukuoveen ja vanerilevyjen käsittely hoitui sillä aikaa kun me tehoshoppailijat teimme seitsemän kärryllistä laskua Ikeaan.

Kyllä tässä vaiheessa vielä nauratti. Vaan eipä naurattanut enää kassalla tai sen jälkeen...

Sille illalle ei sitten muuta keretty tekemään, auton purku niin, että jokainen kokonaisuus on omassa läjässään ja pikainen ihmettely, että kuinka me se kaikki kerettäisiin hoitamaan. Urakka jatkuisi seuraavana päivänä uusin silmin. 


Aikaisin mato oli liikkeellä jo klo 8 aikoihin kun me muut kömmimme paikalle vasta klo 9 jälkeen. Sitä reippaammalla tahdilla saatiin ryhtyä ruuvvailemaan muttereita paikalleen. Työryhmät oli etukäteen mietitty tarkkaan, samoten kuin työvaiheet, mutta siitä suunnitelmasta jouduttiin luopumaan heti alkuunsa. Tehtiin tukka putkella töitä aamusta myöhäiseen iltaan ja ensimmäisenä päivänä tulikin jo ihan käsinkosketeltavan valmista. Takaseinän hyllyt kasaantuivat samoin kuin iso säilytyskaapistokin. Anu sai kassatiskin rungon kokoon ja minä yhden pienen jakkaran (!). Myös keskilattian pöydät saatiin renkaita vaille valmiiksi jo ensimmäisenä päivänä. Luulimme, että tässähän oltaisiin ihan hyvässä vauhdissa...

Näin saa jakkara pirteää minttua pintaan - tuli nätti!

Sepäs ei ollutkaan vesiliukoista...


Vaan sitten alkoi seuraavan päivän urakka. Piti saada ikkunalaudat valmiiksi, kassatiskiin pinnat päälle, kirpparin puolelle hyllyt kasaan ja sitten vielä yhdet rottinkituolit Tuusulasta. Tietokonelaitteet piti asentaa ja olimme optimisesti uhonneet myös siivota ja laittaa tuotteet esille.

Se oli tarkkaa hommaa kun sirkkelin kanssa pelattiin
 


Teimme töitä kilpaa kellon kanssa, koska ensinnäkään liian aikaisin sunnuntai-aamuna ei viitsi alkaa poraamaan ruuvia betoniseinään, mutta toisaalta pitkänmatkalaisten täytyi päästä lähtemään ajoissa kotimatkalle. Päivän aikana saimme kuitenkin työvaiheet siihen pisteeseen, että pakettiautollinen työkaluja sai lähteä kotiin. 
 


Kyllä passaa kassaa halailla - tuli tästä kuitenkin sen verran kaunis ja tuntuu toimivalta... Paljon jäi kuitenkin vielä tekemättä, sillä tapetit eivät ehtineet ajoissa ja se jäi sitten viimeisen viikon hommiksi ja iltatöiksi Anulle. Sen verran kuitenkin piti talkooviikonlopun suunnitelmasta joustaa, että minä jäin päiväksi Helsinkiin hoitamaan tietokonevalmisteluja, tuotteiden syöttämistä järjestelmään, tarrakoneen asennusta, kassajärjestelmän asennusta jne. Paljon jäi sellaista hommaa, mitä ei etänä voisi tehdä.

Avajaisia edeltänyt viikko oli meille tiukkaa listojen kanssa pelaamista. Piti saada toimimaan netit ja pankkikorttipäätteet, tuotteet koneelle ja tilattua avajaisia varten paljon lisää myytävää tavaraa. Täytyi saada teipit ikkunaan, tapetit seiniin, henkareita, paperipusseja, hinnoittelukoneita, tekstiilipyssyjä. Piti ostaa kahvinkeitin ja mikro sekä keksiä tuotteille hyviä esillepanoja - koreja ja laatikoita.


Päivää ennen avajaisia näytti vielä tältä

Viimeisellä viikolla lähdimme Joensuusta kohti Helsinkiä jo torstaina, koska tehtävää paikanpäällä oli todella paljon. Huomasimme kyllä heti, että tarvitsemme lisää apuja vielä perjantaille, koska yhtä aikaa saapuvien kirpparituotteiden hinnoittelu vei paljon aikaa ja monta käsiparia. Onneksi saimme apuun ystäviä ja perhettä niin, että hyllyt alkoivat nopeasti täyttyä ihanilla löydöillä! 


Viimeinen viikko elettiin käytännössä noutoruualla. Pitsaa, falafellejä, kebabia ja pitsaa. Joka tapauksessa syödä piti, että jaksoi ja nopeiten se hoitui hakemalla nurkan takaa jotain helposti ilman haarukoita syötävää.

 
Perjantaina tilanne näytti vähän toivottomalta. Kassaan oli haettu vaihtorahat ja pankkikorttikone asennettu. Pikkuveli oli käynyt postissa, matkahuollossa, ikeassa, prismassa ja Babyidealla hakemassa paketteja. Ystävät pelastivat hinnoittelu-urakkaa siinä, missä viimeisetkin rekit saatiin poruttua seinille ja taulut leikkipaikan nurkaan ripustettua. Kun lapset lähtivät ja jäimme Anun kanssa kaksin siivoamaan jälkiä, jotta lauantaina olisi valmista, ei tilanne ollut enää mikään ylitsepääsemätön. Näimme jo lattian ja viimeiset roskat saimme mahtumaan tuulikaappiin. Kaikki Ikea-kassit menivät piiloon ja kaikki uudet tuotteet kivasti esille. Kaikki toimistotarvikkeet olivat löytäneet paikkansa, mutta netti ei vieläkään toiminut.

Paiskimme töitä pikkutunneille ja kun suljimme oven perässämme, ei taakse jäänyt enää kaaos. Liityimme taksijonoon pikkujoulukansan joukkoon (tosin tajusimme, että baarithan olivat menneet kiinni jo tuntia aikaisemmin) ja kotiin päästyämme kaaduimme sänkyyn eikä unta tarvinnut paljon odotella. Muutaman tunnin päästä olisi edessä aikainen herätys ja päivä tohinoita....

...jatkuu seuraavassa numerossa...









torstai 13. marraskuuta 2014

...ja kuinka teen sen kaiken lasten kanssa

Monet ovat ihmetelleet, että miten pystyn pyörittämään koko palettia lasten kanssa.
Ihmettelen sitä välillä itsekin. Ihan kaikkea en pystykään tekemään, olen luopunut (väliaikaisesti) kuoroharrastuksesta ja säännöllisestä hikiliikunnasta. Sen sijaan yhdistän näiden kahden parhaat puolet - eli musiikin ja edes jonkun liikunnan ja käyn tanssimassa rivitanssia kerran viikossa. Tässä kuitenkin loput arjenhallintakonstit, joita äiti-yrittäjänä on päässyt hiomaan huippuunsa!

1. Hyvät tukiverkostot

Mieheni on yrittäjä, eli voi vapaammin valita työaikansa. Myös isäni kuuluu saman konsernin palvelukseen, joten hänkin saa helposti "lomaa" (etenkin jos kyse on lapsenvahtinakista). Äitini on töissä tiiviimmin, mutta säännöllisen työajan puitteissa pääsee auttamaan tarvittaessa. Olenkin äärimmäisen kiitollinen perheelleni (myös niille pienemmille sisaruksille, jotka eivät juuri nyt omassa elämäntilanteissaaan ja maantieteellisesti epäedullisesti sijoittuneina pysty repeilemään avuksi), koska apu lasten ja muunkin arjen kanssa on ihan äärettömän kullan arvoista. 

Tiedän myös, että kuka tahansa perheeni jäsenistä on aina valmis auttamaan ja lähtee mielellään mukaan minun kotkotuksiin. Nytkin olisi puoli sukua lähdössä yhtä liiketilaa maalaamaan, piti jo toppuutella lähtijöiden kanssa... 

Upea malli on siskoni, valokuvaaja siskoni puoliso

Minua on siunattu myös ihanilla ystävillä. Olen saanut kyytiapuja toisten kerholaisten vanhemmilta ja satunnaista lastenhoitoapua useammiltakin kaveriperheiltä. Eilen auto temppuili enkä saanut päässyt itse hakemaan kerholaista kotiin. Pari puhelua kylän mammoille ja viimehetken muutos kyytijärjestelyissä onnistui. Sain pojan kotiin, vaikka omasta autosta akku olikin simahtanut.

Toivon vain, että ystäväni tietävät myös sen, että minä olen aina valmis auttamaan. En ikinä ole niin kiireinen, etteikö minultakin voisi kysyä hoitoapua, kyytiä kerhoon tai vaikka talkoisiin eväiden järjestelyä. 

2. Raudat tulessa ja lapset mukana

Minulla ei ole kalenteria eikä kelloa. Tarvitsisin molemmat, jotta arjen hallinta olisi vielä helpompaa. Tänään unohdin lasten neuvola-ajan, kun olin niin innoissani päiväunesta ja sen sallimasta pari tuntisesta kirjanpitoaineistojen kimpussa.

"Kaupunkipäivänä" tulee hoidettua monta asiaa jo senkin takia, että joka päivä ei tee mieli ajaa asten kanssa asioille. Samana päivänä voi vallan mainiosti hoitaa asiakastapaamisia, hakea tavarantoimittajilta tavaraa Mottimajalle, käydä yritysneuvojalla, verotoimistossa ja kirjanpitotoimistossa. Osaan yleensä luoda aika realistiset ajat parkkipaikan etsimiselle ja siirtymiselle ja varaan hyvin aikaa ruokailuille, sillä nälkäkiukkuista lasta enempi inhoan myöhästelyä ja hävettääkin, miten joskus vain siihenkin joutuu sortumaan.


Yleensä minulla on vähintään yksi lapsi mukana palavereissä, eikä sitä tunnu ihmettelevän enää kukaan. Yritysneuvojani onkin nähnyt palavereissä lähes kaiken ja onneksi on sen verran rento tapaus, että pissatus kesken laskelmien teon ei ole mikään ongelma. Jos lapsi sattuu olemaan hereillä, niin pyrin aina varaamaan mukaan muutamia viihdykkeitä, leluja, rusinoita, pillimehua ja näperreltävää. Viihdykkeet riittävät yleensä ainakin 15 minuuttia... Tai sinne saakka, kun takavarikoin tussit.


Lapset ovat minulla mukana myös pakkaushommissa ja sen on moni asiakas saanut todeta esimerkiksi kauniisti koristeltujen kuittien muodossa. Leikimme monesti "teippileikkiä". Eli minä leikkaan teipit ja lapsi liimaa ne paikalleen. Samaa leikkiä voi leikkiä myös osoitekorttien ja -tarrojen kanssa. Laitamme kortit aika summittaisesti kylkeen, vähän luova täytyy olla.



3. Hoitopaikka ja kerhot
Otto aloitti nyt 3 pv/vko päiväkodissa ja se on tehnyt hänelle hyvää! Yritän mahdollisuuksien mukaan sopia kaikki tärkeät tapaamiset niille päiville kun on hoitopäivä, jotta turhia palaverejä iPadin kanssa olisi mahdollisimman vähän. Ipad ei kuitenkaan ole täysin vieras esine edes meidän 2 vuotiaalle, joka sujuvasti käyttää Disneyn piirustusohjelmia ja pikkukakkosen pelejä (sekä sitä hassun hauskaa kissa-peliä, jossa kissa matkii ja toistaa kaiken, mitä lapsi sanoo. Kauhulla odotan sitä aikaa, kun tulee kakka-jutut kuvioihin. Sehän siinä vasta olisi, jos pankinjohtajan juttusilla alkaisi hirmuinen käkätys ja alapääasiat kuulumaan stereona...)

Otto käy myös luterilaisen seurakunnan kerhossa ja se on päivähoidon ohella ollut ensinnäkin hyvin terapeuttista ja toisekseen minulle hyvää työaikaa. Toki kerhoon kuljettamiseen ja lasten pukemiseen menee aina oma aikansa, mutta pyrin aina samalla matkalla esimerkiksi viemään pakatut paketit postiin, palauttamaan kirjaston kirjat jne.



Sain nyt myös kuulla, että on olemassa kotihoidetuille lapsille myös parkkihoitoa - eli satunnaisesti voi käyttää kunnallisen päivähoidon palveluita päivämaksulla. Tämä palvelu lähtee kokeiluun heti ensi viikolla kun lähdemme rytmiryhmän (eli vakituisten lapsenkaitsijoiden) kanssa talkoisiin Helsinkiin laittamaan myymälää avajaiskuntoon! Töissä ahertava mummo saa siis lapsista viikonloppuseuraa, mutta työpäivän ajaksi molemmat lapset parkkeeraavat omiin hoitopaikkoihinsa.

4. Päiväuniaika ja Pikku Kakkonen
Siiri nukkuu vielä onneksi päiväunia. Sen lisäksi, että minulle ne ovat päivän työhetki, tuntuu tyttö vielä tarvitsevankin niitä. Joka päivä tiedän, että minulla on parisen tuntia tehokasta peliaikaa siinä lounaan jälkeen. Voin siis surutta suunnitella siihen tapaamisia kun vain pidän huolen otollisista olosuhteista unien suhteen.

Nukutan Siirin välillä autoon, koska silloin voin ajaa auton talliin ja tehdä varastossa hommia. Kuulen kyllä jos lapsi herää. Välillä nukutan hänen vaunuun, koska silloin voin itse siirtyä esimerkiksi yritysneuvojan puheille tai niinkuin tällä viikolla - pankkiasioille. Joskus olemme päiväuniaikaan kotona ja saan parisen tuntia rauhallista työaikaa esimerkiksi tehdä firman kirjanpitoaineistot kasaan.

Välillä lapsi nukahtaa lattialle
5. Suloinen sekamelska
Kaikki meillä käyneet voivat todistaa sen, että meillä ei aivan siisteysstandardit yllä marttakerhon diplomijäsenyyden tasolle. Ihan kaikkea en kerkeä tekemään, vaikka olenkin "vain lasten kanssa kotona". Eteinen on meillä jatkuvassa muutoksessa ja sisustus muutenkin on aika boheemi. Ei tule Avotakkaan meistä juttua. Säilytystilaa on liian vähän, tavaraa liian paljon, liian vähän kurinalaista luonnetta, eikä lainkaan taitoja tai voimia illan päätteeksi sipaista kotia edustuskuntoon. Tästä aiheesta en sattuneesta syystä ota esittelykuvia. Jokainen voi kuvitella kaaoksen itse ja pyöräyttää siinä sitten vielä vähän lapsia ja touhua sekä tehdä läpsystä vaihdon vielä toisena iltana peräkkäin. Siinä alkaakin olemaan mielikuvaharjoitus siinä pisteessä, että tervetuloa eteiseemme!

6. Syli
Teen usein töitä lapsi sylissä. Tulostamme yhdessä tilausten kuitit ja pakettikortit. Saatan lukea blogeja lapsi sylissä tai muuten vaan datailla. Mitään kovin järkevää siinä ei pysty touhuamaan, kirjoittaminen esimerkiksi on siinä vähän haastavaa. Ei mahdotonta kuitenkaan.

7. Yö
En yleensä tingi yöunista vaan menen nukkumaan muun porukan kanssa yhtä aikaa. Joitain asioita vaan saa paremmin tehtyä silloin kun ei koko talo touhota tai vaadi iltapalaa. Mitään aivokapasiteettiä vaativaa ei iltavuoroon uskalla suunnitella, mutta joutavia blogitekstejä silloin voi kyllä kirjoitella.

Näihin tunnelmiin: Hyvää yötä! 


keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Kun uutta yritystä perustetaan

Olen ollut viime päivät ja viikot äärimmäisen kiireinen. Tapaamisia pukkaa joka suunnalle, täytyy soitella ja rimputella, sähköposti kilisee saapuneen viestin merkiksi yhtenään.

Vauhdin määrästä voikin päätellä, että olen perustamassa yritystä. Saan yhtiökumppaniksi toisen tehonaisen, Anun Kantaen-kantovälinepalveluista. Kun kaksi naista lyö päät yhteen ja yhdistää voimavarat ja resurssit, siinä on huikea mahdollisuus kasvuun ja uusiin ideoihin. Se tarkoittaa sitä, että voimme jakaa tehtäviä ja täydentää taitoja niiltä osin kuin toinen on toista parempi. Se tarkoittaa myös sitä, että täytyy kysyä toisen mielipidettä ja odottaa päätösten kanssa. 




Yrityksen perustaminen on hyvin tarkasti askelmerkattu. Ensin haetaan starttiraha ja sitä varten on oltava laskelmat ja liiketoimintasuunnitelma kunnossa. Täytyy sopia tapaamiset yritysneuvojalle ja käydä suunnitelmat tarkkaan läpi. Sen jälkeen tulee päätös tuen myöntämisestä ja voi rekisteröidä yrityksen. Joskus yrityksen voi perustaa jo ennen päätöstä, mutta silloinkaan yrityksellä ei saa olla toimintaa ennen starttirahapäätöstä.

Sitten kun yritys on perustettu ja on saanut y-tunnuksen, voi käydä avaamassa pankissa tilin ja sopia maksuliikekuvioista. Y-tunnuksen hankkimisen jälkeen voi myös alkaa tekemään sopimuksia tavarantoimittajien, kassakonelaitteiden ja maksupäätetoimittajien kanssa. Ennen y-tunnusta on siis hyvin vaikea toimia yrityksen lukuun. Onneksi meillä on se tilanne, että olemme alkuvaraston kerenneet ostaa entisen ipanaisen ja Kantaen firmojen lukuun, eli täysin tyhjästä meidän ei tarvitse loihtia kaupan hyllyille myytävää. Jos vasta y-tunnuksen hankkimisen jälkeen olisimme voineet lähteä etsimään tuotteita hyllyille, olisi tämä varsin paljon pidempi prosessi. 



Sitten kun yrityksellä on tili, voi sinne siirtää rahaa. Sillä rahalla voi sitten hankkia myymälään kalusteita, maksaa ikkunateippauksia ja muita juoksevia kuluja. Rahaa on pitänyt käyttää jo ennen tilin avaamista, mutta ne on hoidettu meidän nykyisten yritystemme kautta ja on sitten kirjanpitäjän hommia kirjata ne oikein kirjanpidossa.

Täytyy myös valita yritykselle kirjanpitäjä. Kun toimimme kahdella paikkakunnalla ja kuitteja tulee sekä Helsingissä että Joensuussa, niin on tärkeää, että kirjanpitoaineisto on sähköisenä ja sitä pystyy liki reaaliajassa seuraamaan kumpi tahansa osakkaista.

Onneksi tässä perustamisvaiheessa ei tarvitse uudestaan sopia minun toimipaikkani, eli meidän keskusvaraston, sähköjä, nettiliittymiä, vuokratiloja, leasinglaitteita jne. Yhden myymälän laittaminen pystyyn vaatii ihan riittävästi puhelinneuvotteluja, tarjouspyyntöjä ja sähköposteja. Kuulin huhun, että elintarvikkeita varten täytyisi rekisteröityä elintarvikehuoneistoksi, mutta kun rupesin asiaa selvittelemään, niin se pienimuotoinen elintarvikemyynti, mikä meillä tulee (ei kahvila!) ei vaadi sen enempää rekisteröitymistä kuin lupiakaan. Onneksi. 



Sen sijaan kassajärjestelmän vaihtuminen tulee vaikuttamaan ajallaan myös verkkokauppaan. Olemme jakaneet tuotteet selkeisiin tuoteryhmiin, joiden mukaisesti tuotteet perustetaan kassajärjestelmään ja jaetaan myös verkkokaupassa toimivammaksi kokonaisuudeksi. Tuotevalikoimaan tulee jotain muutoksia, enimmäkseen lisäyksiä. Laajennamme kantamisen tuotevalikoimaa entisestään ja otamme valikoimiin vaikka mitä uutuuksia, enimmäkseen sellaisia, mitä ei Suomesta vielä muualta saa... Minuakin jännittää, että mitä tykkäätte uutuuksista!

Kaikista suurin näkyvin muutos on tietysti ulkonäkömuutokset. Meidän taitava graafinen suunnittelija on loihtunut meille useampia hienoja ehdotuksia uudeksi logoksi ja graafiseksi ilmeeksi ja nyt olemme sen suhteen jo loppusuoralla. Tulevat viikot ovat siis varsinaisia paljastusviikkoja.

Olemme vielä vähän panttailleet avajaispäivää, koska emme vielä osaa sanoa, saammeko kaiken siihen mennessä valmiiksi. Meillä on pari yllätystä myös hihassa, jotka liittyvät myymälän uusiin kuvioihin. Uusi graafinen ilme tulee myös olemaan herkku. Uudet tuotteet paljastamme sitä mukaa, kun niitä saamme varastoon. Huikeita paljastuksia tiedossa, kannattaa seurata ipanaisen fb-sivuja, niin olet heti mukana muutoksissa!