Muutto

Kovin dramaattisesta muuttamisesta ei tällä kertaa ole kyse, olen nyt vihdoin saanut varastotilojen laajennuksen valmiiksi ja pääsin tänä viikonloppuna laittamaan kaiken valmiiksi. Aikaisemmin olenkin esitellyt liiketoiminnan laajenemista, mutta nyt on todella aihetta juhlaan. Pienestä kotipuodista on polkaistu jo melko pitkälle kun tammikuussa 2013 siirrettiin sisätiloista ipanaisen tavarat autotallin yhteydessä olevaan varastohuoneeseen. Tästä muutosta liikenevällä tilalla saimme työhuoneen ja minulle ompelutilan ja lapsille tuli oma leikkitila/makuuhuone. Sen jälkeen noin 15 m² kokoinen varastokoppi on ollut kovassa käytössä ja nyt kun tuotteita on taas tullut lisää, volyymit ovat kasvaneet ja paketteja tulee ja menee aikaisempaa enempi, niin viime aikoina suorastaan pullistellut liitoksistaan.

Olen kesällä hyvällä ilmalla voinut järjestellä Tulat pihamaalle ja Stonzien leväyttäminen useampaan pinoon muovipusseissaan oli varsin sujuva tapa tarkastaa saapuneet tuotteet. Engelin villat tuli sortteerattua avoimen taivaan alla ja monet muut saapuneet tavarat ovat odottaneet vuoroaan meidän kodin rappusilla katoksen alla. Nyt kuitenkin tulee stoppi, sillä syysilmat ovat arvaamattomia enkä voi talven tullen täräyttää lavallista reppuja hangelle.

Teimme siis varastoon laajennuksen, joka mahdollistaa saapuvien tavaroiden vastaanoton katokseen autotalliin. Pakkauspöytä  on iso ja siinä mahtuu setvimään saapuvat lähetykset kuin myös lähtevät. Voin nostaa lähevät paketit suoraan auton peräkonttiin tai tulevaisuudessa postin rullakkoon, jotta pakettien käsittely vähenee huomattavasti.    

Varaston laittaminen on pitkä prosessi. Se piti ensinnäkin raivata aikaisemmasta romusta. Siellä oli meillä vielä rakennusaikaista (7 v takaa) tavaraa, polttopuita, vanhoja keittiötarvikkeita, Kalle Ankkoja 20 vuoden takaa jne. Tavarat piti siis ihan ensin sortteerata, viedä kierrätykseen ja roskikseen, keksiä polttopuille uusi paikka ja antaa naapurin tulla hakemaan rakennustarvikkeita omiin askarteluihinsa. Koko kesä tässä hurahtikin kun aina pikkuhiljaa saatiin vietyä kärry kaatopaikalle, pari laatikkoa kirppikselle jne. Tänä viikonloppuna oli kuun ja tähtien asennot kohdillaan, lapset hoidossa mummolassa ja pääsimme ahertamaan varaston kimpussa.

Varasto pullisteli liitoksistaan ja käytössä oli mitä erinäisempi kirjo pahvi- ja muovilaatikoita, pusseja ja nyssäköitä. Ritiläkoreja ja jotain punottujakin. Sekalainen sekamelska toimi ihan hyvin, mutta ei niistä kyllä ollut helppo löytää kenenkään muun mitään. Ensin iso osa kamoista ulos. Hyllyt tyhjäksi, jotta saadaan vaihdettua hyllyjen paikkaa. Sitten pikkuhiljaa uutta järjestystä kehiin ja tunnelma alkoi hahmottua.

"Vanhalle puolelle" tuli koko seinän täydeltä hyllyjä ja piikkejä, joihin pienet tavarat saa kivasti esille. 15 m² lisää toi minulle metreittäin lisää hyllytilaa ja kymmenittäin uusia piikkejä, joihin tavaran saa fiksusti näytille. Nyt saan varaston järjestettyä tuoteryhmittäin, jolloin pakkaaminen nopeutuu ja tuuraajallekin on helppo selvittää, että mistä loosista esim. gua-sha -kammat tai termosjuomapullot löytyy. Piikeistä tuotteet myös näkyvät helposti ja tuotteet ovat koottain/väreittäin helposti lajiteltuna, jolloin vähenevät saldot bongaa paremmin eikä mikään jää piiloon

Lajittelin nyt kaikki tuotteet tuoteryhmittäin: äidille, odottajalle, imettäjälle on yksi oma moduulinsa. Hyllyistä on helppo etsiä imetyksen apuvälineet, synnytyksen tuotteet ja tukivyöt. Korujen esillepano ei ole tässä yhteydessä kovin putiikkimainen, mutta laatikoista ne kuitenkin löytyy helposti tilauksia varten. Inventaariota tai shoppailevaa asiakasta ei niiden osalta nyt vielä ole ajateltu...   Vauva-ajan tuotteet, kuten kestovaipat, imut, vaunutarvikkeet, ruokailu ja pienet tossut ovat oma kokonaisuutensa. Taaperoiden hylly on vielä vähän vajaa kun piikit loppuivat kesken. Juomapullot, heijastinliivit, kerhoreput ja tossut löytyvät nyt omasta loosistaan ja kunhan saan piikkejä lisää, niin sekin osuus valmistuu... 

Stonzeille tarvitsen myös lisää piikkiseinää, osa töppösistäon vielä laatikoissa, joista niiden penkominen on vaikeampaa ja saldojen seuraaminen liki mahdotonta, mutta onneksi piikkiseinää ja piikkejä on lisää - niiden menekkiä ei vain tälle viikonlopulle osattu arvioida oikein. 

"Uudelle puolelle" otin käyttöön hyllyt ilman piikkejä. Näihin mahtuu kivasti Tulat, kantoliinatuotteet ja muita isompia tavaroita. Koreihin mahtuu toki pienetkin jutut, kuten Kumjan erilaiset vetoketjut ja LOQIn kassit.

Samassa muutossa muutan myös toimistoni. Yllä olevassa kuvassa näkyykin alalaidassa työpöydän kulmaa ja ihan vasemmassa reunassa työmaavalaisimen takana on pakkauspöytä. Onhan tämä kotitoimisto tietysti mahdollistanut paljon ihania asioita. Varmasti jokainen toimistossa töitä tekevä haaveilee kesällä ulkoilmatoimistosta. Ja voin kyllä sanoa, että vaikka rakkaat lampaamme tuhosivat rucola-penkkini ja popsivat ruohosipulit kitusiinsa heti kun silmä vältti, niin kyllä niitä seuraillessa sai välillä hommiakin tehtyä. Lapset hiekkalaatikolle ja läppäri terassille - voisiko oikeastaan parempaa miljöötä toivoa? 

En silti laita yhtään pahakseni sitä, että voin leväyttää toimistossani paperit pöydälle ilman, että siihen tulee ainoatakaan tahmanäppiä räpeltämään. Toimisto - eli tietokone, tulostin, kaikki mapit ja paperit siirtyvät nyt siis myös autotalliin. Voin paremmin mennä töihin ja sulkea oven. Minulla voi vielä josksu tulevaisuudessa olla työaika!? Olen aika innoissani tästä tulevasta muutoksesta, tänään kannoimme työpöydän ipanaisen pääkonttorille, läppäri ja muut tarvikkeet ovat vielä sisällä ja odottavat vain, että oikeanlainen tulostin saapuu. Vielä tänään kuitenkin tulostan laput sisällä. Vielä ensi viikollakin joudun ehkä tekemään töitä oman kodin toimistossa. Mutta pian muutto pääkonttorille on pysyvää. Saa nähdä miten neiti viihtyy uudessa toimistossa, pakkauspöydän alle varmaan täytyy rakennella maja ja omille leluille on tehtävä paikkansa. Täällä me Siirin kanssa vietämme aikaa tänä talvena varmasti paljon. Otto aloittaa päiväkodin huomenna. Uskon, että me molemmat olemme odottaneet tätä päivää ja olemme aika innoissamme koko porukka. Otto innoissaan uusista kavereista ja uusista leluista. Minä innoissani lisääntyneestä työajasta ja vähentyneestä tappelusta. Silti yksi nassikka vielä jää kotiin, saa nähdä, milloin on Siirin aika lähteä leikkikavereiden piiriin, se aika voi tulla nopeammin kuin uskoinkaan...