En ehkä ihan vielä ole sinut raskauden jälkeisen löllömahan kanssa. Tosin sellainen löllöhän se oli ennen synnytyksiäkin, joten sikäli pitäisi vaan olla ihan iloinen siitä, että tuosta löllykästä on kaksi suloista lasta saanut aikaiseksi.
Mahassani on ihan alimpana tiukka sektioarpi - maha on kahteen kertaan avattu ja arpi itsessään ei ole mikään ruma tai mistäs minä oikeastaan edes tiedän kun se ei ole näkyvissä. Se on tiukasti piilossa alimman mahamakkaran alla. Kun kiivetään mahassa ylöspäin, voidaan nähdä kolme "risuaitaa". Ne ovat muisto tähystyksessä leikatusta umpisuolesta. Sen sairaalakeikan jäkeen näytin siltä, että olin menossa synnyttämään - ylläri kun eivät työhaastattelussa palkanneet... No kaasut mahasta hävisivät ajallaan, mutta löllö jäi.
Ensimmäisen raskauden aikana sain raskausarpia ja niitä näkyy hentona vatsassa vieläkin. Taidan olla "arpityyppiä", sillä tuttavani sanoi, että naiset saavat joko raskausarpia TAI suonikohjuja. Jos näitä täytyy valita, niin otan arvet. Tuskinpa sitä tulee julkisilla paikoilla keikisteltyä maha paljaana. Nyt täytyy vaan toivoa, että tuttavani olisi oikeassa ja säästyisin suonikohjuilta.
Työni hyväksyä raskauden muutokset taitaa olla vielä kesken - tai hyvänen aika, mitkä muutokset? Olin pulleahko jo ennen ensimmäistä vauvaa, raskausarvetkin tulivat jo teini-iässä. Kyse ei ole siis raskauksien aiheuttamista muutoksista, vaan enemmänkin vain muista valinnoista riippuvia. Koitan vain nyt olla tyytyväinen niihin lukuisiin muihin asioihin, mitkä kropassani ovat hyvin ja kunnossa. Olen pääsääntöisesti aina terve, kengänumeroni on 38 ja käsilaukkuja voi ostaa ilman kokolappua. Tissini ovat olleet imetyskunnossa ja nopeilla reflekseillä saan lapsieni tihutyöt estettyä ennen katastrofia. Tukka on tuuhea, sormiiin mahtuu vielä n. 10 v sitten hankitut kihla- ja vihkisormukset ja sääreni näyttävät (oikean mittaisissa) hameissa aika kauniilta.
Pieni löllis olkoon siis se minun heikkouteni. Koitan sen verhota tukeviin alusvaatteisiin tai peittäviin yläosiin, jolloin näytän siltä, että meitä voisi taas onnitella. Kaikista suloisinta on kuitenkin kun esikoiseni tulee ja muiskaisee räkäisen pusun keskelle mahaani ja silittää vatsaa. Se on aika ihana tunne.
Ihana :)
VastaaPoistaMeillä tyttö silittelee ja painelee mahaani " Tää on kuin pullataikina --näääin sitä leivotaan ja leivotaan" :DD
Ihana! Varsinaista pullaa se on mullakin - tässä kuvassa sattui pienempi olemaan päälläni könyämässä kun surffailin puhelimella sohvalla. Siitä se ajatus sitten lähti ja sainkin aika hyvät otokset lölliksestäni :)
VastaaPoistaHyvä kun muistat noin tarkkaan "leikkaushistoriasi" ja älä jatkossakaan unohda sitä sektioarpea vaikka olisikin piilossa:) (siis silloin kun olet potilaana, koska leikattu maha on aina leikattu maha näin lääketieteellisesti) Kiitos kun kirjoitit<3
VastaaPoistaUmpisuolen leikkaus sattui samoihin aikoihin kun sain potkut työpaikastani. Naureskelein vain, että pääsinpä samalla iskulla (itkulla) eroon sekä töistä että umpparista... Jälkeenpäin täytyy olla kiitollinen siitä, että umpisuoli puhkesi noin kuukausi ennen toista raskautta, mikähän revohka siitä olisi tullut, jos olisin ollut raskaana.
VastaaPoista...Niin ja pääsin vielä mukaan sellaiseen tutkimusryhmään, missä tutkitaan mädäntyneitä sisäelimiä (hei, umppari lasketaan sisäelimeksi!). Tosin tutkimusryhmässä olen vain objektina, mut silti aika cool, että olen päässyt tollaiseen porukkaan! ;)
Onhan noita raskaana olevienkin umpparin tulehduksia tullut vastaan - haastavampi vaan tosiaan diagnosoida kun monet oireet voivat mennä raskauden piikkiin.
PoistaJännä tutkimus, en ole kuullutkaan - saitko itsellesi mitään tuloksia tms tietoon?:) Ja toki kaikki poistetut umpparit lähetetään myös patologille tutkittavaksi koska niissä joskus harvoin voi olla jopa syöpä, joka voi oirehtia appendisiitin eli umpparitulehduksen kaltaisesti - mutta samalla näin oirehtien myös pelastaa potilaan hengen kun syöpä löydetään ajoissa:)
Enpä kysellytkään mitään tietoja. Ne keräsi vain jotain tietoja perforoituneista sisäelimistä ja koska mulla oli umppari jo puhjenmut, niin pääsin mukaan.
PoistaMulla on tää projekti vielä työn alla. Vaikken edes bloggari ole, niin haluan tarttua tuohon haasteeseen, kun viimein olen päässyt sinuiksi kroppani kanssa. :)
VastaaPoistaT:Toinen Hullu Anni ;)