Päätettiin kuitenkin, että mies lähtee aikaisemmin töistä ja suunnataan koko perhe mukavalle perheretkelle läheiselle nuotipaikalla. No se mikä ei voi mennä pieleen, kyllä Uutena Vuotena varmasti on pielessä, joten eihän siitä mitään tullut. Pakattiin fiksusti kaikki eväät mukaan, oli perunasalaattia ja sienipiirakkaa sekä perinteisesti nakkeja ja hienommat hirvimakkaratkin. Oli tulenteko välineet, sytykeruusu, vähän sopivaa paperia ja puukko. Kuplivaista juomaa, paperimukit ja lautaset ja haarukat. Puettiin koko konkkaronkka kunnon varusteisiin, jotta taretaan viettää aikaa nuotiolla, etsimme jopa heijastin liivit ja otsalamput, koska perille ei suinkaan olisi katuvaloja.
Rattailla pääsi hyvin perille, koska lunta ei ollut juuri nimeksikään. Mitä nyt viimeiset 100 metriä joutui tarpomaan ja taivaltamaan vähän tuskaisemmissa fiiliksissä. Nuotipaikalla oli puita pressun alla ja nopsaan saatiinkin nuotio pystyyn. Kunnes puut alkoivat sihistä ja savuta - liekki himmeni. Puhalleltiin ja elvytettiin tulta - pienempi vaati jo pillimehunsa tässä vaiheessa. Ei oikein ottanut tuulta (tai tulta?) alleen tämä meidän viritys ja siinä vaiheessa kun pienempi teki kunnon protestin tätä retkeä kohtaan ja päätettiin lähteä kotiin syömään nakit, niin isompi protestoi, että hän kyllä sen nakin syö nuotiolla vaikka sitten kylmänä.
Päätimme jakaa porukan, jotta minimoimme itkun määrän, joten minä läksin pienemmän kanssa tarpomaan jo kotiin. Isompi jäi isin kanssa paistamaan nakkinsa savuttavassa puukasassa. Viimeiseen asti hän oli koittanut löytää nakkia lämmittävää liekkiä, mutta lopulta joutui tyytymään kohtaloonsa ja nautiskelemaan nakin kutakuinkin vilpoisena...
Kun olimme koko porukka taas kotosalla, päätimme suhauttaa muutaman paukun. Pennosten ampuminen taivaalle taitaa olla enempi naapureiden juttu, meillä pihisteltiin ja tussauteltiin pieniä paukkuja, mutta niistä poika 4 v oli ihan yhtä innoissaan kun naapureiden isommista ilotulitteista. Virittelimme pihaan myös jätkänkynttilöitä, mutta ei ne oikein lähteneet palamaan. Aika vaatimattomat oli nämä meidän ulkotulet ja -tulitteet...
Alkoi jo vähän hiukomaan kun se nuotiolle suunniteltu nakki-illallinen jo oli viivästynyt savuavan nuotion ja paukuttelujen takia, joten kattaukseen en sen kummemmin panostanut. Uuden Vuoden illallinen tarjoiltiinkin siis tyylikkäästi pakasterasioista. Mitäpä sitä yhden sienipiirakan takia edes uunia lämmittämään, joten tarjoilut vedettiin napoihin kylmiltään. Vaatimattoman lopputuloksen puolustukseksi täytyy sanoa, että ruoka oli erittäin maistuvaa. Sitä mieltä olivat myös molemmat lapsemme, jotka vetivät nakkipaketin puokkiin kun ei perunasalaatti tai sienipiirakka olleet oikein heidän juttujaan...
Meidän juhlinnasta on aika paha lähteä vetämään pohjemmalle, mutta ainakin tästä on tie vain ylöspäin. Ainakin olemme olleet perheenä kokemassa jotain yhdessä, nauraneet kippurassa, nautiskelleet hyvää ruokaa ja paukutelleet ilot irti pienillä paukuilla. Että näillä aineksilla toivomme teille kaikille oikein ihanaa Uutta Vuotta 2014!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti