Laite muutaman päivän törötti meidän eteisessä pahvitötterössään, mutta kun tuttavat alkoivat käydessään kyselemään, että "ootteko te muuttamassa", niin päätimme vähän raivata eteistä... Käyttöön kone pääsee vasta sitten kun saan yhteistyökumppaniltani sidianilta koneeseen sopivaa pakkaussukkaa. Toivon tämän koneen auttavan siinä, että kirjekuori tavaratkin saan jatkossa pakattua sirosti muovipussiin. Toki tämä lisää pakkauksiin muovia sen sijaan, että vähentäisin muovin käyttöä, mutta toisaalta kierrätyspahvilaatikot eivät tule mihinkään katoamaan, eli sikäli vielä kierrätysteemalla mennään. Tulan reppuja vain menee sitä tahtia, ettei meidän tai kavereidenkaan tapetin jämät enää riitä niitä verhoamaan.
Keskiviikkoillan ratoksi siis avasimme paketin, luimme käyttöohjeet ja siinä kun koko perhe ihmeteltiin uutta laitetta, niin tuli mieleen, että voishan sitä ottaa taas valokuvaprojektin toiset kuvat. Nyt kyllä alkoi jo epäilyt vahvistumaan - tuli varmaan otettua liian vaativa haaste tälle vuodelle, koska kahden lapsen näkyminen samassa kuvassa edes suht onnellisen näköisenä on melkoinen urakka. Hommaa ei paranna meikitön äiti tai kuvaamisesta todella vähän innostunut isä.
Tämmöiset potretit kuitenkin sain rankalla kuvankäsittelyllä aikaiseksi. Näissä kuvissa ei ole mitään aitoa. Seuraaviin kuviin muistettavaa:
- Kaikille vaatteet päälle (pienet pippelit ei näissä kuvissa vilahtele)
- Äiti voisi kammata tukkansa
- ja meikata
- tai ainakin peittää enimmät finnit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti