Munahaukat (16/52)

Ollaan me tehty vähän muutakin pääsiäisen aikaan kuin vain siivottu. Me on nimittäin leikitty aarteen etsintää useampaankin otteeseen! Pääsiäisen teemaan sopii tietysti suklaamunat aarteeksi, mutta aarteena voi olla ihan mitä tahansa.

Pari viikkoa sitten kokeiltiin aarrejahtia, jossa leikkijöinä oli neljä eri ikäistä lasta. 3,4,6 ja 6 vuotiaat juoksivat ympäri pihaa yrittäen löytää vihjeitä, jotka johtavat seuraavalle vihjeelle ja lopulta aarteen luo. Joka välissä täytyi tuoda vinkkilappu aikuiselle ja matkaa sai jatkaa vasta kun kaikki leikkijät olivat taas kasassa. Tällä tavoin koitin vähän hillitä sitä, että isommat juoksivat koko radan läpi ja pienemmille jäisi vain statistin rooli. Lappuihin olin piirtänyt eri piilopaikkoja meidän pihalta - kottikärryt, iso kivikasa, roskakatos, halkopino... Leikki sujui aika kivasti, mutta loppua kohti alkoi isommilla selvästi kierrokset kohota ja pienimmät jäivät jälkeen. Lopulta yksi leikkijä suuttui kun ei kerennyt aarteelle ensimmäisenä.

Pääsiäiselle olin varannut säkillisen pikkumunia ja päätin tehdä erilaisen  radan. Jokaiselle osallistujalle oma kartta, yhtä paljon munia ja yhtä monta rastia. Piirsin kartan meidän pihasta ja piilotin jokaiselle lapselle neljä pientä kätköä, joista jokaisessa oli "aarre". Kutsuin naapurustosta kaksi kaveria munajahtiin, jotta porukalla ulkoilu voisi olla hiukan kivempaa. Tällä kertaa aarteen etsintä sujui melko hyvin kun jokaisella oli omat aarteensa eikä tarvinnut kilpailla yhteisestä munapotista.

Meidän esikoinen innostui tästä aarteenetsinnästä tosissaan (ja äiti ei sitten yhtään), joten samana iltana piti vielä piirtää oma aarrekartta isiä varten. Tietysti tieto siitä, että jemmassa oli vielä isot Angry Birds -munat saattoi vaikuttaa intoon kehitellä vielä yksi munajahti. Otto ei ole varsinaisesti mitenkään kova taiteilemaan tai piirtämään, joten aika yllättynyt olin siitä innosta, millä hän ryhtyi oman aarrekarttansa kimppuun.

Mietimme yhdessä kaksi piilopaikkaa, jotka lapsi piirtäisi vinkkinä isille. Ilta oli jo myöhä kun piirustimme kartat, joten samana iltana emme lähteneet enää piilottamaan munia. Heti heräämisen jälkeen oli kuitenkin lapsella munat mielessä ja täytyi lähteä piilotuspuuhiin. Yhdessä etsimme karttojen piilopaikat ja jemmasimme munat. Tietysti heti kun isi oli herännyt, annettiin kartat isille ja isin täytyi lähteä etsimään aarteet. Jokos arvaatte, kuka arteet löysi?

No tietysti se, joka ne oli piilottanutkin. Esikoinen juoksi kuin aropupu suoraan ensimmäiselle aarteelle - kipitti minkä kintuista pääsi, tosin hivenen kiertoreittiä, ettemme olisi aikeita heti hoksanneet... Löysi piilotetun aarteen ja jäi kiville sen kanssa fiilistelemään. Antoi kuitenkin isin löytää toisen munan ja niin pääsimme koko perheellä munajahtiin ja lopulta herkuttelemaan (melko laaduttomalla) suklaalla.

Jos ette siis vielä ole saaneet kunnon munaöveriä, niin tässä pari kivaa tapaa toteuttaa aarrejahti. Hommaan saa haastetta kutsumalla naapurit mukaan (aikuisetkin tykkäsivät ja aloimmekin heti miettiä kesäksi hiukan erilaista suunnistusta aikuisten kesken) tai piirtämällä eri ikäisille lapsille jokaiselle oman karttansa omalla vaikeusasteella. Pienellä vaivalla iso riemu!