Melkein kuin huvipuistossa ja vähän sielläkin (25/52)

Hiukan laatuaikaa esikoisen kanssa ei ole koskaan pahitteeksi. Sitäpaitsi Helsingin reissuni ajaksi olisi ollut kohtuutonta vaatia miestä ottamaan molemmat lapset omiin töihinsä mukaan kuumimpana sesonkina, joten teimme jaon kahteen. Yöimetysten ja muiden ikävöintien takia olen tähän asti aina ottanut mukaan juniorin, mutta nyt päätimme, että Helsingin reissulle lähtee isompi, joka ymmärtää ehkä vähän hömpötysten päälle. 

5 h junassa ei oikeastaan ollut edes paha nakki. Reissupitsat söimme jo ennen kuin juna lähti Joensuusta, pillimehu taisi juolahtaa mieleen jossain Imatran seutuvilla. Muuten viihdytyksestä pitivät huolen junan leikkivaunu, VR:n laaja junakirjasto sekä HayDay, jota pelasimme yhdessä aina kun tuntui meno lasten leikkipaikalla yltyvän lapselle turhan villiksi. 

Bisnesneuvottelut Hippulassa sujuivat lapsen kannalta sujuvasti niinikään älypuhelimen ja Hippulan leikkipaikan turvin. Lopulta iltaruoka oli sellainen, mikä alkoi ajamaan porsaita kotiin ja pääsimme suorastaan huvipuistomatkalle Käpylästä toiselle puolelle Helsinkiä. Bussia ja metroa ja vielä vähän bussia - olo oli kuin metropoliitillä. 

Seuraavaa päivänä huvipuistoajelumme jatkui kun suuntasimme nokat kohti Sealifeä. Ostimme aleliput netistä ennakkoon, joten säästimme edes pienen siivun pääsymaksuissa. Kuvaaminen kalojen kanssa oli haasteellista, koska laadutomat kännykkäkuvat ovat vieläkin laaduttomampia ilman salamaa. Siispä siitä huvista ei järin ole fiksuja otoksia. 

Sealife oli tosi kiva meidän 4,5 vuotiaalle. Kaikista jännintä taisi olla trooppisten kalojen ruokinta-aikaan kun kalat innoissaan roiskivat vettä lähellä seisovien lasten päälle. Myös haikala ja merisiilin koskettaminen oli jänniä. Aivan ylitsemuiden oli kuitenkin Oktonautteja rakastavan lapsen mielestä jättiläismäinen rausku katossa, meduusat sekä tietysti mustekalat. Kyllä tästä riittää kerrottavaa pitkäksi aikaa. 

Siinä kun kerta huvipuiston kupeessa oltiin, päätettiin käydä pieni kierros myös Linnanmäen ilmaisissa laitteissa. Tivolista pitkään haaveillut poikani suorastaan pyrähti ilosta kun kerroimme, että voidaan käydä jossain laitteissakin. Valitettavasti hitaasti lämpenevä poikani ei lopulta uskaltanut kuin yhteen laitteeseen ja siihenkin tiukassa syliotteessa ja pakotettuna. Lasten junaan hän ei uskaltanut yksin mennä (ja aikuinen ei saa olla mukana) ja lähistöllä olevat pienet karusellit olivat hänen mielestään turhan hurjia. 

Sen sijaan metrosta ja ratikasta lapseni piti kovasti. Paluumatkan harmitus Lintsiltä lähtemisestä (hei, jos ei uskalla laitteisiin, lienee turha notkua siellä pidempään) hyvittyi melko pian kun palattiin kotipesään ratikalla, metrolla JA bussilla. Saa nähdä tarvitseeko juhannuksen tivolissa Joensuussa ostaa ranneketta vai pärjätäänkö parilla kerta piletillä - tämän päiväisen kokemuksen perusteella voin sanoa, että pari kertaa possujunassa tulee huomattavasti edullisemmaksi kertalipuilla kuin rannekkeen kanssa... 

Mutta näin on meidän Helsigin reissu saatu tältä erää taputeltua ja pitkä kotimatka pääsee alkamaan. Uskoisin selättäväni matkan samoilla metodeilla kuin tulomatkankin - eväät söimme junassa jo ennen kuin se lähti liikenteeseen. Pari kirjaa, leikkipaikkaa, piirustuksen tarinoittamista ja HayDay. Saattaisi tämä loppumatkasta vaikka nukahtaakin juna kun on Joensuussa vasta klo 22.45.