Viikoittainen valokuvaprojektini on jäänyt vähän muiden haasteiden jalkoihin ja pääsen vasta nyt vähän jälkijunassa päivittämään meidän reissun ajalta viikkokuvat. Olimme siis hääpäivän (ja sutjakkaasti tehdyn inventaarion) kunniaksi reissussa Turkissa. Monet ihmettelivät ääneen, että miksi ihmeessä matkaamme Turkkiin kun eihän siellä ole tähän aikaan vuodesta edes lämmin. Meille siellä oli ihan riittämiin lämpöä, valoa, hyvää ruokaa, lepoa, touhua, valokuvia, rantaa, herkkuja ja tuoreita hedelmiä.
Shoppailu
Meidän lomaan sisältyi reissu Pamukkaleen, Antalyaan sekä muutama (turhan pitkä) vierailu perinteisiin turkkilaisiin käsityöliikkeisiin (mattokauppa, nahkatakkikauppa ja kultakauppa) joissa olisi tietysti voinut tehdä edullisia lomaostoksia. Meillä vaan ei riittänyt nyt kapasiteetti ostaa edes sitä 10 v juhlakorua tai käsin kudottua mattoa olkkarin lattiaa koristamaan. Melkein sorruin myös aitoon Prada-kopioon, mutta totesin, että mulla kulkee kaikki muutenkin pusseissa, että mihin näitä ylihintaisia mukamerkkilaukkuja todella tarvitsen...
Retkiohjelmamme sisälsi aika paljon bussissa istumista, sillä Välimereltä Pamukkaleen oli useamman tunnin bussimatka. Paluumatka Antalyaan oli myös liki päivän retki, koska näitä yritysvierailuja oli ympätty ohjelmaan matkaa jouduttamaan. Saimme kuitenkin tiiviistä retkiaikataulusta huolimatta ihan riittämiin tutustua myös paikalliseen kaupantekokulttuuriin basaareissa. Jos olisi ostoslomaa kaivannut, niin sitä varten olisi varmasti kannattanut varata joku muu kohde kuin puolityhjä turistiresortti jostain Välimeren rannalta...
Yksi reissu parhaista ostoksista oli yhden liiran paperiset hyrrät. Toisen ostimme rinkelikauppiaalta ohi kulkiessamme ja koska yhdessä hyrrästä olisi taatusti tullut tappelu, päätin ostaa jo valmiiksi toisenkin. Seuraava hyrräkauppias vain sattui olemaan sokea turkkilainen, joten kielitaitoa ei oikein voinut täydentää edes elekielellä. Sain kuitenkin hyrrän ostettua, mutta kai sitä nyt vähän saa haastetta shoppailulle laittaa...
Pamukkale
Pamukkale kuului ehdottomasti reissun kohokohtiin ja se oli yksi syy miksi juuri tämän matkan halusimme varata. Pamukkale muodostuu pengermäisestä maastosta, joka on muodostunut vitivalkoisista kalkkikivikerroksista. Altaisiin virtaa lämmin vesi ja sillä sanotaan olevan nuorentava vaikutus. Siispä kahlasimme koko porukalla altaissa, vaikka ei meistä taida kyllä kenelläkään ikäkriisiä ollakaan. Enempi pääsimme lilluttelemaan samassa terveysvedessä hotellissa - se oli lastenkin mieleen kun vesi oli riittävän lämmintä eikä kylmää kuten hotellin ulkoilma-altaissa.
Pamukkalen huipulla oli myös antiikin ajan rauniokaupunki. Opas kertoi koko reissun ajan hauskoja tarinoita Turkista ja Turkin historiasta - liekö olleet tottakaan, mutta hauskaa ainakin oli eikä bussimatkat käyneet tylsiksi kun opas sepitti perinteisiä kosintamenoja tai ruokakulttuuria.
Pamukkalen retkipäiväksi sattui oikein aurinkoinen iltapäivä, joten rinteessä oli kauniit maisemat. Altaissa sai kahlata vapaasti paljain varpain. Pamukkale oli lupausten veroinen - maisema on henkeäsalpaavan kaunis ja ehdottomasti visiitin arvoinen!
Taudit ja kuinka siitä selvitään
Ei lomaa ilman jonkin asteista tautia. Loman loppupuolella oli jäljellä (minun mielestä) yksi kohokohdista, eli jokiristeily. Tiesin, että myös Otto oli odottanut laivaretkeä kovasti, joten kun mieheni ilmoitti aamulla turistiripulista päätin lähteä lasten kanssa retkelle kolmistaan. Mukana oli tietysti muutamia muitakin suomalaisia turisteja, joiden kanssa oltiin reissun aikana istuttu samassa bussissa ja illallistettu vierekkäisissä pöydissä, joten tiesin tarvittaessa saavani penskojen paimentamiseen apua.
Paikallisen markkinan ja shoppailumanian (aivan kuin yksin kahden lapsen kanssa olisi sellaiseen tilaan päässyt) jälkeen pääsimme astumaan laivaan. Pieni pussillinen pähkinöitä evääksi (ja aidot Pradan aurinkolasit Diorin pussissa) saivat shoppailuhimot tyydytettyä tällä kertaa.
Jokilaivaristeilu oli todella kiva. Otto tykkäsi bongailla isoja ja komeita laivoja, jotka odottelivat varikolla varsinaisen sesongin alkamista. Nuo kaksi liiran hyrrää pyörivät tuulessa iloisesti, joten joka sentti niihin investoidusta rahasta kyllä on tullut matkan aikana realisoitua herskyväksi iloksi.
Tämän jokiristelypäivän päätteeksi kuitenkin Otto sairastui johonkin korvatautiflunssaan, johon ensiavuksi saimme suomalaisilta kanssamatkaajilta pulverimaista lääkettä. Sen juottaminen 4-vuotiaalle oli kuitenkin sula mahdottomuus, joten täytyi ottaa ovelammat konstit käyttöön. Sain lopulta jauheen liuotettua limppariin ja limpparin lapsen kitusista alas, joten kova kuume hellitti ja lapsi sai kivuiltansa levättyä. Tästä kuitenkin vasta alkoi koko paluumatkan kestänyt tautikierre, joka vuorollaan kaatoi sänkyyn miehen, Siirin, anoppilassa koko isäntäväen, mutta onneksi tämä alkoi vasta loppumetreillä ja saimme kuitenkin nautiskella lomasta lomana suurimman osan ajasta.
Ruoka
Sanoin alkuun, että lähdimme hakemaan matkalta myös hyvää ruokaa. Jotain muuta kuin pitsaa ja kebabia tai fish and chipsejä. Päädyimme oppaan painostuksesta ja vaihtoehdon helppouden vuoksi ostamaan illallispaketin, johon kuului myös retkipäivien lounaat. Onneksi otimme, sillä hotellin illallispöydät notkuivat turkkilaisista herkuista.
Toki tarjolla oli myös spaghettia ja sienikastiketta, mutta tsiljoonan vaihtoehdon buggetista löytyi kyllä myös sellaistakin evästä, mitä en suomalaisissa ketjuravintoloissa ole päässyt maistamaan.
Salaatit, juustot, tahnat, kylmät alkupalat, lämpimät ruuat, (pitsa), jälkiruuat, tuoreet hedelmät ja usein myös tuoreet juuri paistetut "munkit" pitivät kyllä huolen siitä, että lomalla ei päästy kyllä hoikistumaan! Nautiskelimme monipuolisesti herkuista ja jopa Otolle löytyi omia suosikkeja runsaasta buffetista. Usein tosin se oli pitsaa ja aamupalalla Nutellaa, mutta aika hyvin se yhden viikon pärjäsi suppeasta ruokavaliosta huolimatta. Taisi pieni mennä vähän sekaisin lukuisista vaihtoehdoista ja päätyi aina syömään vain yhtä sorttia kerrallaan....
Ranta
Sanoinko jo, että vietimme aikaa pakollisten retkien lisäksi myös rannalla? Hotelli sijaitsi aivan rannalla, joten oli helppo pyrähtää pikaisellekin visiitille rantsuun heittelemään kiviä tai rypläämään rantavedessä. Oton mielestä kivien heittely veteen oli mitä suurinta hupia ja ensimmäisenä päivänä ostetut hiekkalelut pääsivät kovaan käyttöön kun piti tehdä Angry Birdseille rallirataa ja linnaa jne...
Vaikka nyt ei kuumin turistisesonki ollutkaan, oli lämpötila päivälläkin noin +20 asteen kieppeillä. Se oli oikeastaan todella hyvä lämpötila reissua ajatellen. Kuumempi olisi ollut.. noh kuumempi. Nyt pystyimme olemaan ulkona aika huoletta eikä tarvinnut niin pelätä aurinkoa. Minä köllöttelin rannalla jopa ihan uikkareissa, mutta uimaan saakka en uskaltanut.
Liikkuminen
Luotimme Tulaan tällä(kin) matkalla. Meillä ei edes ole matkarattaita ja etukäteen jo arvioimme, että tälle reissulle niitä ei tulla hankkimaankaan. Bussit, rauniokaupungit, basaarit, Pamukkale, lukuisat siirtymiset hotelliin ja bussiin sekä rantaolosuhteet yhdistettynä saivat meidät päätymään kantoreppuun. Meillä oli mukana reppuja jopa kaksin kappalein, mutta oikeastaan aika vähissä oli ne kerrat kun molempia lapsia tuli kannettua yhtä aikaa. Tuli kyllä moneen kertaan todettua kantorepun kätevyys. Siiri nukkui repussa monet päiväunet ja otti useamman kerran tisuhuikat seisovasta pöydästä. Reppu mahdollisti sujuvat reittivalinnat kun oikaistiin rappusia pitkin Antalyan satamasta takaisin kohtaamispaikalle tai kun lentokentällä tuli vähän kiire ja piti ottaa parisen juoksuaskeltakin, jotta kerettiin. Reppuun sujahti välillä kipukiukkuja itkenyt esikoinen ja välillä siinä muuten vain tankattiin läheisyyttä. Se antoi vapaat kädet raahata matkalaukkuja ja toisaalta toimi myös eräälläkin illallisella nukutukseen, jolloin mahdollisti minulle rauhallisen ruokailun. Kävelimme myös pitkiä matkoja rannalla ja eipä sinne olisi rattaita voinut ottaakaan mukaan...
Näistä muutamista valokuvista toivon välittyvän teille sen tunnelman, mikä meillä oli reissussa! Nautimme yhteisestä ajasta perheen kanssa, leppoisasta fiiliksestä ja hyvästä ruuasta. Ihana välillä päästä perheen kanssa irti arjesta. Tätä reissua en olisi voinut toteuttaa ellei isäni olisi taas hypännyt puikkoihin ja pitänyt huolen verkkokaupan lähetyksistä. Aivan prikulleen oikein ne eivät kyllä menneet, mutta ihan kaikkea verkkokaupan valikoimista nyt vaan ei saanut perehdytettyä muutamassa päivässä. Pyydänkin siis näin kollektiivisesti vielä anteeksi niiltä, kenen kyselyihin en kovin nopeasti vastannut Ja niiltä, joiden tilauksissa oli jotain pientä häslinkiä. Meidän loma jatkui vielä Turkin jälkeen lyhyellä vierailulla anoppilassa ja parilla ruotsin laivalla, mutta siitä muutama sananen sitten kun saan viikon kuvan kaiveltua miehen kännykästä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti