Metsään haluan mennä nyt (11/52)

Tämän viikon yhteiskuva otettiin omilla tiluksilla. Täytyi lähteä arvioimaan olisiko lähiaikoina tarvetta tehdä metsänhoitotöitä ja mahdollista puukauppaa. En antanut sen faktan häiritä, että olin lupautunut lapsenlikaksi yhdelle extralapselle, joten näin sitä mentiin koko sakilla pienelle metsäretkelle.

Pakkasimme eväät ja tarvittavat kimpsut ja kampsut mukaan, jotta varmasti katselmus sujuisi mallikkaasti. Ukki oli leiponut aamulla pullat ja lupasi hankkia makkarat ja minä nappasin mukaan pari pillimehua ja kasvismakkarat kaapista. 

Tällä retkellä tuli todistettua yksinkertaista yhtälömatematiikkaa. Vaikka blogissa ei muuten varsinaisesti syvempään matematiikkaan tulla pureutumaan, niin tämä olkoon muistissa (minulla) aina.

Kantovälineiden lukumäärä lasketaan lyhyemmälle retkelle näin: 

N+1

Yhtälössä N on kannettavien lasten lukumäärä. 

Tämä viitannee siihen, että yksi ylimääräinen kantoväline on aina paikallaan! Vaikka kuinka olisi varautunut siihen, että reilu 4 v kyllä kävelee itse ja on ihan reipaskin aina sille päälle sattuessaan, niin metsässä, jossa on vähän lunta, kantoja ja epätasaista maastoa olisi ollut paljon helpompi vaikka kantaa kahta lasta kerralla kuin raahata toista käsivarsilla ja maanitella käppäilemään reippaasti... 

Kun sitten lopulta päästiin maastokierroksen jälkeen takaisin nuotiolle, niin kylläpä makkarat maistuivat! Luulin, että kilon paketti makkaraa olisi vähän ylimitoitettu porukalle, jossa on kolme aikuista ja kolme pientä lasta, mutta voi kuulkaa se vain kopsahti kun oli jo makkarat syöty. Samoin pullat. Taitaa olla universaali ilmiö se, että metsäretkillä eväiden määrää ei kannata vähätellä - kaikki maistuu luonnossa savun keskellä niin paljon paremmalta kuin kotikeittiössä!

 ps. ja nyt kun näitä viikkokuvia olen numeroinut, niin vko 10 taisi jäädä kokonaan kuvaamatta. Ei tullut otettua edes meidän turkkilaisesta illallisesta yhtään yhteiskuvaa, jotta olisin voinut dokumentoida edes jotain myös viikolla 10...