Juhannuksen taikaa

Meidän juhannuksena ei ole perinteenä mennä mökille tai edes saunoa - perinteenä on enempikin olla tekemättä juhannuksesta mitään koskemattoman pyhää juhlaa. Sen sijaan vietimme varsin hauskan viikonlopun ihan oman perheen kesken.

Koska kaikki suuret suomalaiset juhlapyhät pitävät kuitenkin sisällään perinteitä, päätimme muokata niistä omat tämän juhannuksen tavat.

Siivous

Suuret siivoukset ajoitetaan usein jouluun ja juhannukseen, ehkä siinä välissä pääsiäiseen ja syyslomaan. Koska en nyt ihan ajoittanut tähän(kään) vuodenaikaan massiivista siivousta, niin päätimme siivota auton. Siinä oli lapsille riittävästi puuhaa etteivät kyllästyneet ja minulle riittävästi aikaa tehdä päiväruoka. Sanomattakin selvää lienee siis, että itse en tähän hommaan osallistunut, sen verran vain, että sain homman hyvään vauhtiin - mies ja lapset viimeistelivät.  

Saunominen

Tähän juhannukseen ei saunominen kertakaikkiaan mahtunut. Sen verran juhannusta halusin lapsille kuitenkin opettaa, että saunavasta oli taiteltava. Siitä tuli kuitenkin vähän muhkeampi versio vastasta ja tontin takana olleen savotan jälkimainingeista löytyi vähän muutakin kuin koivua, joten kokosimme ison juhannuskerpun lampaille. Kerppu on siis ennen vanhaan eläimille kerätty ja kuivattu nippu oksia, jotta elukat saisivat talvella välillä jotain muutakin kuin kuivaa heinää. Me nakkasimme koko kimpun niittykukkia ja lehtipuiden oksia lampaille kuitenkin samointein nakerrettavaksi ja kyllä kelpasivat! Kuten kuvasta näkyy, aitauksessa olevat lehtipuut on kaluttu niin korkealle kuin vain maasta käsin yltävät. Saa nähdä tuleeko noista pajuista vielä eläjiä...

Kerppu ja emäntä

Ilonpito ja meteli

Perinteisesti juhannus on ollut juhla, milloin pidetään meteliä ja juopotellaan, mutta tähän juhannukseen ei viinakset kuuluneet. Päätettiin kuitenkin jo pitkä aika sitten, että juhannuksena viedään lapset tivoliin ja pidetään hauskaa koko rahalla. Otettiin kyytiin naapurinkin lapsi, ja päästiin mukavalla porukalla hummailemaan. Minä ja isoin lapsista otimme ihan rannekkeet - siinä tuli se meteli ainakin kuitattua. Ei ihan vanhana enää kykene kaikenlaisiin kieputuksiin, piti jo lisävauhdin antajalle näyttää kansainvälisiä käsimerkkejä, että ei tarvitse meidän kuppia laittaa ihan nurin sentään. Lapsi tietysti nautti ja kikatti - olisi halunnut uudestaan, mutta onneksi oli muita laitteita vielä jäljellä...

Pienemmät lapset kävivät laitteissa kertalipuilla ja ihan tuntui siinäkin hupia olevan kerrakseen. Välillä syötiin välipala piknik-viltin päällä puistossa. Mutta ihanpa yksi iltapäivä oli riittämiin tälle porukalle huvipuistoa. Eipähän tarvitse lähteä tänä kesänä minnekään isoon puistoon kun paikkakunnan kiertävässä tivolissakin riitti hurvellusta ihan riittämiin. 

Maailmanpyörässä ei vauhti hirvittänyt

 Kokko

Meilläpäin ei juhannuksena ole salkoja, mutta kokko on tavalla tai toisella tullut perinteeksi. Vanhempieni lähistöllä on joka vuosi komea kokko ja vaikka nyt mitään varsinaista ohjelmaa ei iltaan kuulukaan, niin pistelimme poskeen läjän ukin paistamia räiskäleitä ja annoimme omat roposemme kyläyhdistyksen kassaan makkara- ja pillimehutarjoiluihin. Asuntoauto oli parkkeerattu hienolle paikalle, autosta oli ötökätön näkymä kokolle ja radiosta olisi soinut perinteinen suomalainen humppa. Koko ilta vierähti vanhoja tuttavia tervehtien ja lapsia vahtien. Tapahtuma oli tietysti veden äärellä, joten jatkuvasti sai olla silmät selässä ettei joku omista paimennettavista saa kylmää kylpyä sillalta luiskahtaessaan... 

Juhannustaiat

Ajattelin, että olisimme kokon jälkeen lähteneet lasten kanssa keräilemään kukkia pellolle, mutta nämä olivat kaiken touhun jäljiltä aivan väsyksissä ja pyysivät päästä nukkumaan. No mikäs siinä, laitettiin lapset unille. Onneksi aikaisemmin päivällä kerättiin sentään yksi kukkO, että ei ihan ilman taikaa ollut tämäkään juhannus. Olen nimittäin kuullut, että jos juhannuksena kerää yhden kukon ja laittaa sen laatikkoon, niin silloin se ei koko loppu kesänä hyökkäile lasten kimppuun. Vielä tähän arkkuun ei lopullista niittausta tullut kun kukko sai jatkoaikaa minun vanhempien entisessä koiratarhassa. Siellä se saa odottaa noutajaansa. Kalevin tilalle tulee uusi nuori kukko pitämään kanalaumaa kurissa ja nuhteessa. Katsotaan jos se pysyisi järissään tässä porukassa - Kalevi ei oikein porukkaan sopeutunut ja niinpä se pääsi osaksi meidän juhannustaikaa.