Olemme tässä muutaman viikon aikana päässeet sinuiksi kanojen kanssa ja lapset on ihan innoissaan hoitamassa kanoja. Monta kertaa päivässä käydään katsomassa munat, viedään jotain herkkua, otetaan syliin ja silitellään.
Meidän häkki ei ole järin iso - vajaa 10 m2 kaiken kaikkiaan. Teimme viime kesänä laajennuksen, joka ei kuitenkaan ole katettu. Nyt kesäkuun alun jälkeen kanoilla on "häkissä" tilaa varmaankin päälle 25 m2. Nyt olemme kuitenkin jo totutelleet kanoihin sen verran, että uskallamme ottaa ne ulos häkistä ja luotamme siihen, että ne eivät karkaile. Itseasiassa kanat pysyvät aika mukavasti niille ajatellulla alueella. Metsän reunassa on oja, jota kanat eivät ole ylittäneet. Yhdellä reunalla aluetta rajaa korkeahko pengerrys eivätkä kanat ole uskaltaneet tulla mäkeä alas. Yksi sivu rajaantuu sorapolkuun ja viimeinen sivu onkin sitten taas vapaata aluetta aina metsän laitaan saakka. Tällä alueella on hyvä pitää kanoja (ja lapsia) silmällä ja koska nämä ovat melkoisia laumasieluja, on viiden kanan ja yhden kukon paimentaminen verrattain helppoa.
Lasten kanssa on opeteltu mukava tapa ajaa kanat takaisin häkkiin, pidetään huoli puhtaasta juomavedestä ja puhtaista pehkuista pesissä. Vaikka molemmat aina vähän innostuu kanojen kanssa, on kuitenkin jo nyt selvää, ettei kanoja saa jahdata vaan niiden kanssa täytyy olla rauhallinen ja silitellä niitä kiltisti. Joka kerta ei syliin kuitenkaan viitsi kanoja ottaa (koska sateen jäljiltä jalat on välillä aika mudassa) ja siitä sitten tuleekin kunnon huutopotkuraivarit. On kuitenkin ihana huomata miten Ottokin alkaa oppia vastuullisuutta kanojen kanssa, osaa vaihtaa vedet, täyttää ruokakipot tai hakea munat pesästä. Siiri nyt ei vielä askareisiin varsin osallistu, mutta aika huippua on silti nähdä miten neiti tykkää eläimistä ja haluaisi kovasti hoitaa niitä itsekin.
Eli lasten takia on ihan huippua, että tämän vuoden kanat ovat asteen kesympiä kuin viime vuonna. Ehkä oma uskalluskin ja rohkeus kanojen käsittelyssä on kasvanut ja tänä vuonna kaikki kanat ovat olleet muutamia kertoja sylissä - toiset toki enempi, sillä melkein päivittäin joku kanoista saa luvan olla hetken hellittävänä.
Eli tässäpä viime viikon perhepotretti. Oli jäänyt pussin loput vaaleaa hampurilaisleipää ja päätimme pitää kanoillekin herkkupäivän. Rohkeat veitikat söivät kädestä ja olivat ihan innoissaan makupaloista.
ps. Tässä vielä kuva omista munista lautasella. Näyttääkö teistäkin keltuainen paljon tavallista keltaisemmalta? Tein makaroonilaatikkoa eilen omista munista enkä meinannut tunnistaa ruokaa kun munamaito oli niin keltainen. Herkkua ovat joka tapauksessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti