Kerroinkin jo aiemmin, että juhannuksena meidän aikaisempi kukko - jo melkein miehen ikään ehtinyt Kalevi päätyi arvaamattoman käytöksen vuoksi pataan. Tilalle saimme huomattavasti nuoremman arkajalka Sulon. Se on yhtä nuori kuin nuorikko kanammekin, eli vielä oikeastaan teinipoika verrattuna kolmeen kanarouvaan. Ei siis varsinaisesti ollut mikään ihme, että Sulo ei ihan ensi homminaan ottanut kanalaa haltuun vaan sai rouvilta (sekä teineiltä!) hiukan kyytiä. Tuntuu, että hän vieläkin parin viikon jälkeen on vähän ummikkona kanalassa eikä oikein vielä osaa pitää parvestaan huolta. Ei laula aamuisin eikä hätistä akkoja sisään jos jotain uhkaavaa on lähistöllä...
Tänään kuitenkin näin ensimmäistä kertaa kun Sulo otti rouvan oikein rakastajan ottein, joten taitaa hormoonit hyrrätä meidän kukkopojallakin kun kerta ovat myös teinilikat ruvenneet munimaan.
Olihan se ensimmäinen polkeminen kukolle vähän sellaista harjoittelua tai miten sen nyt sanois - neitseellistä toimintaa. Että siitä ei paljon kuvia kerennyt ottaa (jos nyt akti itsessään ei niin kauan kestä kokeneemmallakaan kukolla) eikä ole jälkipolville kertomista. Mutta ihan hauska nyt kuitenkin nähdä, että taitaa tästä ihan oikea kukko tulla kun vaan vähän vielä kasvaa...
...ja seuraava postaus on pakko olla jotain muuta kuin kanoja tai lampaita. On tämä meidän elämä oikeasti muutakin. Tänään olen esimerkiksi pakkaillut laatikkoja, jotka lähtisivät matkaamaan Helsinkiin kohti Hippulan kauppaa. Tänään olen myös tilannut Stonzeille on hienon displayn, jotta uudet (ja vanhat) kuosit saadaan kaupassa kauniisti esille. Syksyä kohti tulee uusia ja ihania Stonzejakin, mutta ne eivät vielä avajaisiin ennätä... Enää vajaa kuukausi, niin kauppa aukeaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti