Avajaiset 1-2-3

Lapsimessujen aikaan postaus messuvalmisteluista oli yksi kaikkien aikojen luetuimmista. Kommentit ja tsemppiviestit todella piristivät päivää ja saivat meidät messuilijat hyvään vireeseen!
Avajaiset ovat meille yhtä iso ponnistuis kuin lapsimessutkin. Kutsuvieraille, eli medialle, tarkoitettu ennakkopäivä on lauantaina 2.8 ja virallisesti Hippulan ovet avataan suurelle yleisölle maanantaina 4.8. Tähän on siis enää muutama päivä aikaa ja valmistelut tuntuu olevan vielä hyvinkin levällään.

Heti kun kumppanuudesta sovimme Anun (Kantaen) ja Heidin (Hippula) kanssa, varattiin avajaispäivä heti elokuun alkuun. Kesäkuu meni silti vähän köllötellessä, siinä kuitenkin oli juhannukset juhlittavana ja muutenkin elokuuhun tuntui olevan pitkä aika.

Keräsimme kaikki yhteistyökumppanit, blogit ja muun median, julkkisystävät, poliitikot, Hippulan naapurit ja yhteistyökumppanit yhteen tiedostoon kutsua varten. Kutsut lähetettiinkin jo Heidin kautta hyvissä ajoin heinäkuussa, jotta tieto avajaisista olisi mandollisimman monella ajoissa.

Ennen avajaisia oli kuitenkin vielä paljon tehtävää. Hyllyt täytyy täyttää uudella ja vanhalla tavaralla ja olikin ilo huomata, miten Hippulan aikaisemmat asiakkaat ovat innolla avaamassa liikettä uudelleen ja second hand-puolen hyllyt notkuivat herkkuja. Minun, Hippulan ja Kantaen tuotevalikoimat piti sitten saada kauniisti esille jäljellä oleviin hyllyihin. Heinäkuun alkupuolella pakkasin kolme (mielestäni) isoa laatikkoa Hippulaan meneviä tavaroita. Matkalla Krakovaan kävimme niitä vähän läpi ja laittelimme hyllyihin vain todetaksemme, että lisää täytyy olla ja paljon.

Krakovan reissu ei suinkaan ollut mikään huvireissu, vaikka sitäkin se kyllä oli. Löysin nimittäin aivan ihanan käsityöläispuodin Mammoonin sekä lasten asusteita tekevän La Lilun, joiden tuotteita toin ipanaisen valikoimiin. Iso osa niistä päätyy nyt lopulta vain hippulaan, sillä uniikkikappaleiden kuvaamisessa ja tuotteiden perustamisessa verkkokauppaan olisi iso homma. Ne on kaikki pakattuna Hippula-bokseihin, jotka odottavat loppuviikon autokyytiä Helsinkiin.

Heinäkuun loppupäivät on viestitelty ahkerasti avajaisvalmisteluista. Pitkä lista tehtäviä asioita, joista minun on vaikea tehdä mitään. Lattiat ei peseydy etänä, vaikka miten skypettäisi. Entisen baaritiskin muuttaminen mukavaksi penkiksi ja pöytäryhmiksi ei sekään tapahdu matkan päästä.

Heidi vasemmalla, Henna oikealla. Anu takana vasemalla ja minä takana oikealla

Tohina avajaisten alla on ollut melkoista ja siitä ovat vastanneet pääosin Heidi, Henna ja Anu. Suuret kiitokset siis kumppaneille paikkaamisesta, lupaan hoidella omia osuuksiani sitten ”joskus”... Myytävät uudet tavarat vaativat yllättäen vähän erilaista esillepanoa kuin mitä kirppishyllyin on totuttu, siispä vielä ennen avajaisia on pitänyt hoitaa koreja, nuppeja, nappuloita, hinnoittelukone, tuoteinfo-kortteja, liitutauluja ja taululiituja.

Avajaisten tarjoilu on sitten oma murheensa – tai ilonsa. Mitä me haluamme tarjota meidän tärkeille sidosryhmille? Mikä näyttäisi Hippulalta ja maistuisi meiltä? Suklaata, vaahtokarkkeja, mansikoita, karjanpiirakoita, hedelmiä, raakakakkua, välipalapatukoita, kanelipuusteja vai rahkamunkkeja? Kuohuvaa juhlajuomaa tietysti unohtamatta! Luomua, raakaa, kotiruokaa, lähiruokaa, trendikästä, maistuvaa ja tietysti hippulamaista. Aika paljon speksejä ja aika paljon yhteensovitettavaa. Näistä kuitenkin saimme hienon kompromissin ja kokonaisuuden ja tarjolla onkin hyvin hippulamainen setti herkkuja!

Esillepanot, hinnat, kassakoneen päivitykset, toimiiko kahvikoneet tauon jäljiltä ja mitä jatkossa kahvilan valikoimiin kuuluu? Vielä viimeinen sipaisu, loputkin tuotteet laatikoihin ja laatikot autoon. Perjantaina alkaa jännittävä matka kohti Helsinkiä ja kohti omaa kauppaa, Hippulaa. Ennen kuin ovet aukeaa kutsuvieraille lauantaina, täytyy vielä tehdä yhtä ja toista, valmistella tarjottavat, kattaa pöytä, hoitaa ulos puutarharyhmää ja laittaa putiikki juhlakuntoon. Sama toistunee sitten vielä ennen maanantain virallisia avajaisia, mutta sittenhän kaikki sujuukin jo rutiinilla.

Toivottavasti lauantaina voisi vaan aamulla laittaa huulipunan ja hymyillä, mutta luulenpa, että lauantaiaamuun mahtuu vielä paljon muutakin, hivenen hermoilua, paljon yhteistä tsemppiä ja lopulta oikein ihana päivä esitellä Uutta Hippulaa!