Mieheni firman (ja nykyisin myös mun!) keväisenä perinteenä on ollut pilkkikisat. Niin urpolta kuin se kuulostaakin, niin meillä on aina todella hauskaa ja olen nyt vuosi vuodelta oppinut pitämään perinteestä enempi. Talven pakkasilla ei ole kiva pilkitellä, joten yleensä päivämäärän sopiminen jää aina ihan viime tippaan ennen jäiden lähtöä, jotta päästään nauttimaan kevätauringosta ja lämpimistä ilmoista - valitettavana seurauksena vain on se, että jäät tuppaavat sulamaan.
Tänä vuonna tämä piste meinasi tulla entistä aikaisemmin, joten varasimme maaliskuun viimeisen viikonlopun firman pilkkikisoja varten. Meidän perinteinen pilkkipaikkamme on strategiselta sijainniltaan erinomainen - lammen rantaan täytyy kävellä vain vajaa 500 m, lampi on sen verran pieni, että vaikka sitä samoilee ristiin ja rastiin, niin aina näkee jokaisen osallistujan ja jos on oikein tarkka silmä (tai äänekäs pilkkijä) niin voi myös huomata ne onnistumisen hetket kun saalista alkaa tulemaan.
Joka tapauksessa pilkkikisa on minusta ihan puhdasta varustelua. Täytyy olla hyvät kamat, että pääsee ensinnäkin jäälle ja toisekseen voisi saada kaloja. Meillä keskityttiin ihan selkeästi tähän ensimmäiseen. Kahden lapsen kanssa pilkitys on ensisijaisesti vaatetuskysymys. Riittävästi lämmintä päälle lapsille ja itselle, niin mahdollisuus saada saalista (eli reiän äärellä vietetty aika) moninkertaistuu.
Sitten on tietysti päästävä sujuvasti ilman kiukutteluja hyville kalapaikoille. Tähän paikkaan otankin sitten tilan ja maksetun mainoksen Tulan repusta - taas oli kyllä reppu paikallaan! Sillä vaikka toinen istuikin pulkassa, niin siinä oli kyllä muutakin tavaraa eikä pienempi olisi enää mahtunutkaan kyytiin. Tosin jossain vaiheessa näytti, että aurinkotuolit oli ehkä vähän liioittelua...
Seuraavaksi oli tietysti tehtävä reiät. Emme oikein olleet varautuneet tähän varustepuoleen, mutta onneksi firman pojat eivät ole niin kilpailuhenkisiä, että eivät voisi lainata omia varusteitaan ja antoivat myös pomoille mahdollisuuden saada saalista. Kaira löytyi kaverilta, samoin itse onget ja löytyipä madotkin! Aika paljon todennäköisemmin sitä saa kaloja jos on tarvittavat kamat mukana! Vaan eipä jäätynyt pehfa kun sai puutarhatuolilla istuskella...
Ja niin me saimme varustuksen kasaan ja pääsimme nauttimaan ihanasta ulkoilmasta kevyessä lumipyryssä. Kyllä se sitten iltapäivää kohti aurinkokin yritti paistaa, että me nyt vaan satuttiin olemaan pari tuntia liian aikaisin liikenteessä tuoliemme kanssa. Vaan olisipa ollut kurjaa vain seisoskella reiän reunalla...
Ja kannattiko lainata varusteet kaverilta? Aikaisempina vuosina olen saanut rei'istä, ongista ja madoista huolimatta puhtaat nolla kalaa. Tänä vuonna avasin pelin nykäisemällä heti ekalta reiältä pienen pienen sintin! Tällä pääsin jo palkintosijoille ja saatoin hyvillä mielin lähteä valmistelemaan lounasta puolen tunnin pilkittämisen jälkeen.
Moi Anni! Tula-kantoreppujen (ja kantamisen) asiantuntijana ajattelin pommittaa sua kysymyksellä Tulassa nukkumiseen liittyen! Tilasin sulta Tula-repun jo ennen esikoisen syntymää. Pienelle sylikissalle kantaminen onkin ollut tosi hyvä juttu.. alkuun käytin tosin enemmän trikooliinaa. Vauva täytti nyt 4kk ja samoihin aikoihin Tula alkoi istua ilman vauvatukea (lyhyehköt jalat) kuin myös vaunuissa ei ole kivaa mutta Tulassa on. Eli reppu on kovassa käytössä ja enenevässä määrin vauva kulkee siinä ulkona lenkillä, kaupoilla jne.
VastaaPoistaMua kuitenkin askarruttaa edelleen, miten vauvan saisi nukkumisen kannalta optimaaliseen asentoon.. eritoten ulkona kun vauva usein nukahtaa melkein heti, reipas lenkkeily tuntuu hankalalta (en uskalla) kun vauvan pää nuokkuu eteenpäin (ulkovaatteiden kanssa ei ylety sivuttain niin hyvin nojaamaan rintaa vasten ja muutenkin usein nukkuu kasvot suoraan eteenpäin.. nenä meinaa jäädä lyttyyn, hengitys haukkoo helposti ja vauva havahtuu siihen ettei saa hengitettyä helposti, kurkusta kuuluu jokaisella mun askeleella kuorsaava hengitysääni kun pää nuokkuu eteenpäin. Jotenkin ei vaan kuulosta hyvältä. Ongelma on vain silloin, kun piltti nukkuu, mutta ainahan se nukahtaa kivaan kyytiin..
Vyö on mulla suunnilleen navan korkeudella, vauvan päälaki mun leuan tasalla (vähän alla). Vedän olkaimet kunnolla kireälle niin että vauva tulee lähelle, enempää ei oikeastaan voi mukavasti kiristää.. ja kantaminen tuntuu mulle mukavalta. Oon aika rintava (I/J-kuppi) joten se myös vaikuttaa toki siihen, miten vauva asettuu.
Hyvää vinkkiä miten tukea vauva nukkumaan mukavasti tai kannattaisiko esim kantokorkeutta muuttaa? Kiitos kovasti jo etukäteen!