Naamiaiset ja TSI asut

Tänään meillä on taas juhlat - naamiaiset. Luulisi, että ne kuuluvat vain lapsille, mutta minä lähdin kyllä jo heti miettimään asua myös itselle. 

Meillä oli jo ennestään hankittu häntä, leikkasin kirppikseltä löytyneen karvakauluksen kahteen pätkän ja kiinnitin päähän klipsin, jolla häntä pysyisi kiinni housun kauluksessa. Tämä lelu on yksi edullisimmista hankinnoista ikinä ja suhteessa siitä saatuun iloon suosittelen jokaiselle hännän hankkimista. Koska meiltä häntiä löytyi tosiaan jo ennestään, niin pienemmästä lapsesta tuli helposti kissa (tai susi, ilves, orava, kettu tai vaikka pupujussi). Ostin kirppikseltä pienen palasen karvaa ja ompelin toiselle puolelle vähän iloisen väristä froteeta. Nämä korvat vain muutamalla pistolla kiinni kypärämyssyyn, niin luulisi noiden pysyvän päässä juhlavilskeessä

Samaisella kirpputorireissulla löytyi sopivasti myös vihreä kylpytakki. Tämän näin heti paikalla muuntautuvan vähän aran pukeutujan kostyymiksi. Ei puhettakaan, että esikoisemme laittaisi päähänsä korvia - hännän se ehkä kelpuuttaisi. Siispä askartelin selkään piikit ja eteen vetoketjun ja näin saatiin helposti ihan käyttökelpoinen dinosaurusasu. 

Kekkerit ovat samalla nyyttärit, joten tästä teemasta saatatkin jo arvata minun asuni. Tein pieniä kasvispitsoja, joita on helppo syödä sormin juhlahumussa. Ei sotke ja on syötävissä parilla suupalalla. Nakkasin päälle vielä teeman mukaisesti merirosvoliput, jotta kaikki tietysti osaavat antaa kunnian sille, kelle se kuuluu. 

Minä siis päätin olla merirosvo. Löysin kirpparilta tosi kivan pyjaman, josta päätin, että tulee loistava (kirjaimellisesti) hame. Yritin myös tehdä nahkaliiviä, mutta näytin sen kanssa vain paksulta makkaralta, joten päätin hylätä sen ajatuksen. Ostin myös punaisen samettiliivin, mutta sekin näytti vähän liikaa itämaan tietäjältä, joten hameen kaveriksi yhdistin vain valkoisen rennon paidan. Silmälappu tuli nahkaliivin jämistä - isosta nahkatakista jäi käyttöön siis vain pienen pieni läpyskä... 

Merirosvolla täytyy olla myös hattu ja meinasin jo askarrella sellaisen pahvista kun muistin ikivanhan mummohatun - myöskin johonkin naamiaisiin hankittu. Muutama pisto sinne tänne ja aika merirosvomainen tuosta nyt tuli. Eipähän tarvinnut tukkaa laittaa. 

Sitten vain kaikki mahdolliset korut kaulaan ja loput ranteisiin ja look oli valmis! Meikkiä hiukan yli oman tarpeen, niin sellainen hompsuinen merirosvo-look alkoi näyttää aika autentiselta! 

Tässä siis meidän juhlijakatras lähdön hetkellä. Normaalisti merirosvoilla tietysti olisi olkapäällä apina tai papukaija, mutta tarpeet löytyi nyt dinosaurukseen ja kissa-asuun... Käy tämä näinkin! 

Pieni kettutyttö tosiaan varasti juhlissa huomion ja lumosi jokaisen valloittavalla olemuksellaan. Ennen juhlia vielä otettiin potretti, johon itse dino ei halunnut mukaan, mutta muovinen kumppani halusi tulla kuvatuksi... 

Ja juhlissa oli niin mukavaa, ettei tullut kaivettua kameraa, mutta juhlien jälkeen kaikki paitsi yksi kävelivät autolle omin jaloin... Tämä samainen neitokainen myös sammui heti autoon kun vain sai turvavyöt kiinni...

ps. Mieskin oli juhlissa mukana. Hän pukeutui metsurin turvatakkiin ja työhousuihin sekä kuljetti mukanaan lasten leikkisahaa. Simppeli puku, mutta tärkeintä olikin se, että lähti edes vähän hulluttelemaan!