Oli erittäin tärkeä ilta. Oli se päivä, kun koko Eurooppa odottaa Tulan kantoliinojen julkaisua. Sovittu aika klo 18 kotimaista aikaa, kaikilla on napsusormet ja paypalit valmiina. Ipanainen sai kunnian laittaa liinat maailmalle, joten homma oli valmisteltu huolella.
Liinat saapuivat maanantaina, viimeinen tarkastus ja vertaaminen lähetyslistoihin - kaikki kunnossa. Kuvat tuotteista oli saatu jo aikaisemmin ja olin ne koneelle laittanut piiloon, saldot kohdilleen, jotta julkaisupäivänä ei olisi enää ylimääräistä hommaa. Päivä lasten kanssa kun ei aina anna mahdollisuutta jumittaa pitkäksi aikaa koneelle puuhastelemaan. Siispä kaiken piti olla valmiina.
Viime hetken viilaukset sain tehtyä pikkukakkosen aikaan ja odottelin kuumeisesti miestä kotiin töistä, jotta lasten iltaruoka ja muut tarpeet tulisi täytettyä sillä aikaa kun minä hoidan taustalla, että kaikki sujuu liinojen julkaisun suhteen mallikkaasti.
Klo 17.57 aloin kuulla pikkukakkosen viimeisiä sointuja telkkarihuoneesta ja hikikarpalot otsalla klikkailin vielä loputkin turhat tuotteet kantoliina-kategoriasta piiloon - kukaan eurooppalainen mamma tuskin tarvitsee samalla lainattavaa Tulaa, vaikka se kuinka näppärä palvelu olisikin...
Viimeinen jännittynyt kuva jakoon facebookkiin ja suora linkki kantoliinoihin, jotta ulkomaalaisten ei tarvitse seikkailla hoomoilasena verkkokaupan alakategorioissa. Kaikki valmista. Sitten vain kliksuttelemaan tuotteet julkiseksi, yksi kerrallaan hissukseen pikkuhiljaa samalla kun kuuntelen pienemmän ipanan kitinöitä, haluaisi syliin ja mankuu "tätä" silittäen hellästi rintamusta...
Kaikki liinat on näkyvissä ja suuren yleisön ostettavissa. En voi tehdä juuri nyt mitään muuta, joten päätän tarjoilla iltapalan lapsille - mies ei näköjään pysynytkään aivan aikataulussa. Onneksi kätevä emäntä teki lounaaksi sen verran soppaa, että sitä riitti koko porukalle myös iltaruuaksi. Keitto oli kuulema herkullista, joten se kelpasi vallan mainiosti toistamiseen myös lapsille. Olen lastannut isomman lapsen kupin täyteen soppaa ja pienemmälle tietysti hiukan vähemmän kun kuuluu kopsahdus ja huuto. Isompi lapsi järjesti sellaisen sotkun kaatuessaan soppalautanen kädessä, että ei se auttanut muuta kuin ruveta mattopyykille. Onneksi en ollut pessyt mattoja kesällä, olishan se ollut ihan hukkahomma kun nyt joutui sen tekemään joka tapauksessa. Terassille painepesurin varteen ja matto siistiksi sosekeitosta.
Matto ei aivan koko lattiaa suojannut, joten seuraavaksi kaivoin esille mopin. Julkaisussa kaikki hyvin - ei ylimyyntejä - ei turhia ostoskoreja varaamassa tuotteita. Siispä saatoin kaikessa rauhassa luututa lattian ja hiljaa mielessäni sadatella sitä, etten aikeistani huolimatta muistanut lakaista pöydän alusta vaan nyt oli sitten melkoinen velli luututtavana. Mieskin tuli onneksi tässä vaiheessa kotiin uuden tulostimen värin kanssa ja sai hoitaa osan katastrofista. Nappasin väripaketin sormet syyhyten - vihdoinkin pääsisin tulostamaan päivän tilaukset ja paperit valmiiksi lähetystä varten.
Valitettavasti tämä mun koko päivän kuumeisesti odottamani väri ei sopinutkaan tulostimeen. Koko rakkineesta en saanut ensimmäistäkään pakettikorttia tai kuittia ulos, joten lähetykset eivät vain lähtisi jos en keksisi jotain. Naapurilla ei ollut lainata tulostinta - laserilla osoitekortit tulevat paremmin, en tiedä toimisiko mustesuihku edes viivakoodeihin... Siispä tein tavoilleni todella epätyypillisesti ja ajoin yhtä asiaa varten kaupunkiin (35 km) ja takaisin vain hakeakseni kaupasta tulostimeeni tarvittavan väri. Sain siinä samalla vähän laannutettua omaa kiukkua ja harmitusta päivän muistakin murheista, joten ei se hukkaan heitettyä aikaa ollut, vaikka tunti siihen humpsahtikin.
Illalla lasten nukkumaan menon jälkeen sain vihdoin sortteerata kaikki tilaukset. Tulostin paperit, vastailin meilit, vaihdetut osoitteet, vaihdetut tuotteet, viivästyvät maksut ja roikkuvat ostoskorit. Kävin myös pakkaamassa paketit, mutta se oli pieni virhe, koska vielä pakkaamisen jälkeen tuli tuotteiden vaihtamisia tai lisäyksiä - ulkomaille lähtevistä paketeista sitä kun soisi kerralla kaiken olevan kunnossa, ettei tule turhaan pettymyksiä vastaanottajalle...
Huomenna päästään lasten kanssa taas leikkimään pakkaamisleikkiä. Sitä onkin nyt leikitty aika paljon ja tällä viikolla siitä leikistä ei loppua tule kun Stonzitkin pitäisi saapua piakkoin...
ps. nää Tulan liinat on aivan ihania ja kauniita. Jos joku vielä mielii omaansa, niin melkein kaikkia tällä kertaa julkaistuja liinoja olisi vielä jäljellä. Liinat löytyy täältä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti