Kesäpihan lampaat

Lähtölaskenta kesälampaiden kotiinpaluuseen on alkanut. Itseasiassa jos nyt kaikki menee suunnitelmien mukaan (eli lampaat saadaan lastattua autoon) niin se heti on huomenna. Oli siis viime hetkien ikuistamisen aika, joten napsin hiukan kuvia meidän kesälemmikeistä. Instagrammissa jo esittelin kaikki lampaat aikaisemmin kesällä, mutta nyt tuli niin kivoja kuvia, että itselle muistoksi esittelen tähän meidän kesäpihan hoitajat aka pusikonraivaajat.

Maggie on entinen pullokaritsa, joten tämä lammas oli kaikista kesyin. Sai silitellä ja rapsutella eikä juurikaan säikkynyt tarhaan mennessä.  Alla olevassa kuvassa näkyy Nappi, sillä on molempien silmien ympärillä mustat napit, lienee niistä saanut nimensä. Nappi ei ollut mitenkään superarka, söi kädestä ja antoi silitellä. Sain otettua jopa turkkiin tarttuneen henkarin (!!!) irti ilman ongelmia.

Isoin ja uljain tästä meidän katraasta oli Piki, joka oli nimensä mukaisesti pikimusta. Tai ruskea - ei tuo oikeasti musta ollut.  Pikin kanssa alku oli vähän rankka, kun se joutui yksin pärjäämään koko muuta julmaa maailmaa vastaan ja oli meillä ollessa Survivor - selvisi yksin yön metsässä. Uskoisin, että nimenomaan rankasta alusta johtuen meillä ei oikein koskaan synkannut. Piki oli koko kesän arka, säikkyi meitä eikä oikein koskaan antautunut rapsuteltavaksi. Söi kyllä herkkuja kädestä jos onnistui antamaan niin, että muut eivät yltäneet osingoille... 

 Pikillä oli mukanaan kaksi karitsaa - me saimme antaa niille nimet, joten meille tuli noin 3 kk ikäisenä Alma (alemmassa kuvassa mustempi) ja Salama (vaaleampi). Näistä olisin toivonut rapsuteltavia sylikaritsoita, kokeilimme jopa pulloruokintaa, mutta ei näistä kyllä sellaisia tullut. Etenkin Salama on nimensä veroinen siinä, että lähtee kyllä salamana karkuun jos yrittää lähelle tulla. Almaa voi rapsutella enempikin ja se on karitsoista ensinnäkin kovaäänisempi ja uteliaampi.

 

I

Tässä vielä hyvä vertailukuva tuosta Salaman kauniista värityksestä. Tuntuu, että se olisi vaalentunut nyt tässä kesän aikana, alkuun turkki oli melkeimpä mustan harmaa, mutta nyt se on entistä vaaleampi ja enempi ruskean sävyinen... 

Näiden kanssa oli kyllä mukava puuhastella. Pieni sonnan lemu ei meitä haitannut eikä määkimisestä ollut kuin satunnaisesti hieman häiriötä. Sen jälkeen kun alettiin pitää lampaita valtoimenaan pihapiirissä, niin loppui se hurja ruuan määkiminen. Lampaat oppivat aika helposti avaamaan meidän hienosti nikkaroidun portin, joten sen sijaan, että olisimme tehneet siitä insinöörien ihmeestä lampaita pitävän, niin päätimme antaa lampaiden kiltisti tepsutella pihapiirissä. Emme valitettavasti (lampaiden onneksi) saaneet koko kesänä toimimaan meidän automaattista robottiruohonleikkuria, joten koko pihapiiri oli täynnä herkullista apilaa. Kyllä oli pötsit pulleita kun nämä kesätyöläiset ahkeroivat meidän pihanurmen kanssa.

Tietysti haittapuolena oli pienet papanakasat pitkin nurmea. Oven edestä kivetykseltä koitin niitä vähän harjailla sivummalle, mutta muutenpa annettiin papanoiden olla lannoittamassa nurmea. Me ei juuri paljan varpain pihassa hiippailtu ja yritin aina muistaa myös ystäville mainita iloisista ylläreistä. Ei tainnut kukaan astua pommiin. Sen sijaan lampaita kävivät rapsuttelemassa koko naapurusto kesän aikana ja tulipa kauempaakin ystäviä meidän kotieläinpihaan tutustumaan.

Toinen haittapuoli oli se, että rucolaviljelmät, ruohosipulit ja muut yrtit, epätoivoiset yritykset viljellä laatikossa papuja ja kaalia sekä alimmat oksat mun kirsikkapuista ja omenapuista menivät parempiin suihin. Tai onneksi lampaat eivät puiden oksista piitanneet, lehdet vain lähtivät yllättäen varisemaan ennen aikojaan. Sen jälkeen alkoi mulla palaa pinna ja pidin monta päivää lampaita arestissa aitauksessa. Eivät ne siitä kyllä oppineet vaan olivat taas puiden kimpussa kun silmä vältti. Viljelmät menivät tältä kesältä kyllä eikä satoa tullut, mutta aika ihanaa oli seurata näiden epeleiden puuhia. Tulivat ne muutaman kerran mulle varastoapulaisiksi (ulos, sisälle en päästänyt) ja hiippailivat myös meillä sisällä kun ovet olivat ulos asti auki.

Olipas kaikin puolin mukava kesä lampaiden kanssa! Saa nähdä mitä ensi kesänä tehdään, lammasaitatarvikkeet on nyt joka tapauksessa hankittu ja hyvät aitaukset tähän pihapiiriin saadaankin. Eli laidunta olisi (kuten myös ihanaa apilaa laitumen ulkopuolella).