Eväiden ammattilainen

Kun äiti lähtee kerhoon, niin eväät eivät ole lainkaan sitä luokkaa kun lapsi lähtee kerhoon. Itse asiassa unohdin ensimmäisenä päivänä koko ruokailuasian. Myös aamupalan osalta. Taisi mammaa vähän jännittää lähteä "kouluun". Isompi lapsista kysyi kurssilta palatessani, että onko minulla vielä hampaat tallella. Hän taitaa vähän jännittää omaa kouluun lähtöä (eskariin vielä vuosi) kun monilta isommilta kavereilta on jo lähtenyt hampaita ja Otto mielestään liittää sen kouluun lähtemiseen...

Olin ensimmäisen kurssipäivän banaanin ja kaupan patongin varassa, mutta onhan se nyt aika avutonta kun kuitenkin tässä pitäisi nämä eväsasiat handlata vaikka unissaan. Lapsen kolme kerhokertaa viikossa luulisi valmentaneen ruokapuolen siihen pisteeseen, että evääksi sopivaa ruokaa olisi aina - se ei kuitenkaan auta, jos kuvittelee selviävänsä pyhällä hengellä.

Toisen kerhopäivän (valokuvauskurssi) eväät suunnittelin jo hyvissä ajoin ja tänään ei eväitäni ei tarvitse hävetä. Pakkasin mukaan Skip Hopin eväspurnukkaan viinirypäleitä ja toiseen pakasteesta mustikoita rahkan mausteeksi. Tupperwaren leipäboksiin tein ruispalat salaatin ja juuston kera.

 



 

Pakkasin nämä kaikki lopuksi LOQIn vetoketjupussukkaan, ettei eväät ajelehdi käsilaukussa ja lusikkakin pysyisi kohtuu puhtaana. Keskikokoinen pussukka oli täysin riittävä näille eväille, isompaan olisi mahtunut myös vesipullo... Ja näillä olikin hyvä harjoitella päivän aihetta eli valokuvausta. Kurssi ei ole tae sille, että blogissa olisi parempia kuvia, koska jatkossa kuitenkin puhelimen kamera on useammin mukana silloin kun tapahtuu. Mutta jospa tästä saisin itse kipinän harjoitella ja opetella eri jippoja, jotta saataisiin meidän tuleva matka dokumentoitua historiankirjoihin...