Se synkempi puoli

Mulla on välillä semmoinen olo, että en tiedä olenko hörhöjuttujeni kanssa lintu vai kala ja etenkin silloin kun puhutaan yrittämisestä, persoonallisuuteni jakaantuu (onneksi on mistä jakaa). Tässä blogissa on ollut enempi puhetta ipanaisen verkkokaupasta, joka on ihan mun ikiomajuttuni ja luonnollisesti ominta. Mutta nyt ajattelin kertoilla enempi minun synkemmästä puolesta - moottorisahakaupasta.

Kuuletko pärinän?

Teimme sukupolvenvaihdoksen isäni firmassa reilu vuosi sitten. Sitä työstettiin useita vuosia ja valmisteltiin monien konsulttien kanssa, mutta lopulta keksimme sopivan ratkaisun aivan itse. Viimeisempien vuosien aikana ei ollut sellaista perheillallista, missä ei olisi mietitty sopivaa rahoitusmallia yrityskaupalle tai pohdittu verojuttuja tai töitä ja niiden jatkumisia. Sen lisäksi että päivälliskeskustelut koskivat yrityksen juttuja, oli välillä mukana politiikkaa, mutta se nyt on ihan toinen juttunsa. 

Mieheni on ollut Mottimajalla töissä liki koko sen ajan kun on asunut Suomessa eli yli 10 vuotta. Oli siis varsin luontevaa, että me ostamme yrityksen. Isäni ei missään tapauksessa vielä ole eläkeikäinen, joten nyt roolit ovatkin vaihtuneet kun entisestä isännästä tuli juoksupoika ja nuoresta sällistä (nooh, nuoruuskin on suhteellista) uusi isäntä. Hyvin tämä kaksikko on pystynyt hommat hoitamaan ja työskentely on sujunut vallan lupsakasti.

Meillä on välillä päiviä, että minäkin käyn kaupalla katsomassa tilukset, jolloin luonnollisesti lapsetkin ovat mukana. Otto on ainakin ihan innoissaan lähtemään hommiin ja jaksaa pitkän päivän touhuta kaupalla. Enempi se on huvittelua, mutta kyllä tuosta kohta 5 v pojasta alkaa olla jo apuakin.

Välillä Otto pääsee töihin pelkästään isän kanssa. Talvella oli päiviä, jolloin minä olin koulutuksessa. Silloin jaoimme lapset kahteen ja toinen pääsi ukin mukaan ja toinen isin kanssa. Lapset tietysti vaativat säännöllistä ruoka-aikaa ja pienempi päiväunimahdollisuuksia, mutta hyvin me on saatu ne sumplittua kun työpaikkana on verrattain rento ilmapiiri.

Enimmäkseen lapset leikkivät ja istuvat koneiden päällä, mönkijät, ajettavat ruohonleikkurit, veneet, mopot ja senioriskootterit ovatkin tulleet jo tutuiksi. Välillä Otto saa ihan oikeita työtehtäviä, tai ainakin saa avustaa asentamalla raivaussahoja tai siivoamalla käytettyjä vaihtokoneita. Siirille ei olla vielä uskallettu antaa työkaluja, mutta kunhan neiti tästä vielä vähän kasvaa, niin eiköhän tuommoinen raivaussahan kasaaminen (ylempi kuva) mene ihan palapelistä tai kassaharjoittelut laskutehtävistä. 

 

Mottimajalla on siis myynnissä erilaisia puutarhan pienkoneita, metsurintarvikkeita, mönkijöitä, veneitä, perämoottoreita jne.  Varsinainen pienten poikien paratiisi! Konserniin kuuluu kaksi liikettä, Ilomantsissa ja Lieksassa. Asumme itse siinä puolessa välissä, joten matkaa kumpaankin paikkaan tule kutakuinkin samanverran.

Minulla ei ole tässä sahakaupassa kovin suurta roolia, toimin vain riskirahoittajana ja omistajana. En juuri ota kantaa jokapäiväiseen työhön, suurempia linjauksia mietimme mieheni kanssa saunanlauteilla tai perheillallisilla koko perheen voimin. Nytkin mielessä pyörii henkilöstöön liittyviä kysymyksiä, talven hiljaisemman sesongin pyörittäminen, lomat (kesälomat, talvilomat, lomautukset, omat ja henkilöstön), oma rooli jatkossa, syksyn tapahtumat ja uusien tuotteiden kirjo.  Eli sen lisäksi, että pyöritän lastenhoidon lomassa ipanaisen verkkokauppaa, pyörii mielessä myös jonkun verran isompi kokonaisuus.

Tässäpä siis nyt pieni läpileikkaus tähän minun synkempään puoleeni. Myyn toisaalla tissiliivejä ja toisaalla turvahousuja. Minulta saa siis kaikenlaista ihanaa naisille, lapsille ja miehille. Aika hyvä setti!