Ihmettelen sitä välillä itsekin. Ihan kaikkea en pystykään tekemään, olen luopunut (väliaikaisesti) kuoroharrastuksesta ja säännöllisestä hikiliikunnasta. Sen sijaan yhdistän näiden kahden parhaat puolet - eli musiikin ja edes jonkun liikunnan ja käyn tanssimassa rivitanssia kerran viikossa. Tässä kuitenkin loput arjenhallintakonstit, joita äiti-yrittäjänä on päässyt hiomaan huippuunsa!
1. Hyvät tukiverkostot
Mieheni on yrittäjä, eli voi vapaammin valita työaikansa. Myös isäni kuuluu saman konsernin palvelukseen, joten hänkin saa helposti "lomaa" (etenkin jos kyse on lapsenvahtinakista). Äitini on töissä tiiviimmin, mutta säännöllisen työajan puitteissa pääsee auttamaan tarvittaessa. Olenkin äärimmäisen kiitollinen perheelleni (myös niille pienemmille sisaruksille, jotka eivät juuri nyt omassa elämäntilanteissaaan ja maantieteellisesti epäedullisesti sijoittuneina pysty repeilemään avuksi), koska apu lasten ja muunkin arjen kanssa on ihan äärettömän kullan arvoista.
Tiedän myös, että kuka tahansa perheeni jäsenistä on aina valmis auttamaan ja lähtee mielellään mukaan minun kotkotuksiin. Nytkin olisi puoli sukua lähdössä yhtä liiketilaa maalaamaan, piti jo toppuutella lähtijöiden kanssa...
 |
| Upea malli on siskoni, valokuvaaja siskoni puoliso |
Minua on siunattu myös ihanilla ystävillä. Olen saanut kyytiapuja toisten kerholaisten vanhemmilta ja satunnaista lastenhoitoapua useammiltakin kaveriperheiltä. Eilen auto temppuili enkä saanut päässyt itse hakemaan kerholaista kotiin. Pari puhelua kylän mammoille ja viimehetken muutos kyytijärjestelyissä onnistui. Sain pojan kotiin, vaikka omasta autosta akku olikin simahtanut.
Toivon vain, että ystäväni tietävät myös sen, että minä olen aina valmis auttamaan. En ikinä ole niin kiireinen, etteikö minultakin voisi kysyä hoitoapua, kyytiä kerhoon tai vaikka talkoisiin eväiden järjestelyä.
2. Raudat tulessa ja lapset mukana
Minulla ei ole kalenteria eikä kelloa. Tarvitsisin molemmat, jotta arjen hallinta olisi vielä helpompaa. Tänään unohdin lasten neuvola-ajan, kun olin niin innoissani päiväunesta ja sen sallimasta pari tuntisesta kirjanpitoaineistojen kimpussa.
"Kaupunkipäivänä" tulee hoidettua monta asiaa jo senkin takia, että joka päivä ei tee mieli ajaa asten kanssa asioille. Samana päivänä voi vallan mainiosti hoitaa asiakastapaamisia, hakea tavarantoimittajilta tavaraa Mottimajalle, käydä yritysneuvojalla, verotoimistossa ja kirjanpitotoimistossa. Osaan yleensä luoda aika realistiset ajat parkkipaikan etsimiselle ja siirtymiselle ja varaan hyvin aikaa ruokailuille, sillä nälkäkiukkuista lasta enempi inhoan myöhästelyä ja hävettääkin, miten joskus vain siihenkin joutuu sortumaan.
Yleensä minulla on vähintään yksi lapsi mukana palavereissä, eikä sitä tunnu ihmettelevän enää kukaan. Yritysneuvojani onkin nähnyt palavereissä lähes kaiken ja onneksi on sen verran rento tapaus, että pissatus kesken laskelmien teon ei ole mikään ongelma. Jos lapsi sattuu olemaan hereillä, niin pyrin aina varaamaan mukaan muutamia viihdykkeitä, leluja, rusinoita, pillimehua ja näperreltävää. Viihdykkeet riittävät yleensä ainakin 15 minuuttia... Tai sinne saakka, kun takavarikoin tussit.
Lapset ovat minulla mukana myös pakkaushommissa ja sen on moni asiakas saanut todeta esimerkiksi kauniisti koristeltujen kuittien muodossa. Leikimme monesti "teippileikkiä". Eli minä leikkaan teipit ja lapsi liimaa ne paikalleen. Samaa leikkiä voi leikkiä myös osoitekorttien ja -tarrojen kanssa. Laitamme kortit aika summittaisesti kylkeen, vähän luova täytyy olla.
3. Hoitopaikka ja kerhot
Otto aloitti nyt 3 pv/vko päiväkodissa ja se on tehnyt hänelle hyvää! Yritän mahdollisuuksien mukaan sopia kaikki tärkeät tapaamiset niille päiville kun on hoitopäivä, jotta turhia palaverejä iPadin kanssa olisi mahdollisimman vähän. Ipad ei kuitenkaan ole täysin vieras esine edes meidän 2 vuotiaalle, joka sujuvasti käyttää Disneyn piirustusohjelmia ja pikkukakkosen pelejä (sekä sitä hassun hauskaa kissa-peliä, jossa kissa matkii ja toistaa kaiken, mitä lapsi sanoo. Kauhulla odotan sitä aikaa, kun tulee kakka-jutut kuvioihin. Sehän siinä vasta olisi, jos pankinjohtajan juttusilla alkaisi hirmuinen käkätys ja alapääasiat kuulumaan stereona...)
Otto käy myös luterilaisen seurakunnan kerhossa ja se on päivähoidon ohella ollut ensinnäkin hyvin terapeuttista ja toisekseen minulle hyvää työaikaa. Toki kerhoon kuljettamiseen ja lasten pukemiseen menee aina oma aikansa, mutta pyrin aina samalla matkalla esimerkiksi viemään pakatut paketit postiin, palauttamaan kirjaston kirjat jne.
Sain nyt myös kuulla, että on olemassa kotihoidetuille lapsille myös parkkihoitoa - eli satunnaisesti voi käyttää kunnallisen päivähoidon palveluita päivämaksulla. Tämä palvelu lähtee kokeiluun heti ensi viikolla kun lähdemme rytmiryhmän (eli vakituisten lapsenkaitsijoiden) kanssa talkoisiin Helsinkiin laittamaan myymälää avajaiskuntoon! Töissä ahertava mummo saa siis lapsista viikonloppuseuraa, mutta työpäivän ajaksi molemmat lapset parkkeeraavat omiin hoitopaikkoihinsa.
4. Päiväuniaika ja Pikku Kakkonen
Siiri nukkuu vielä onneksi päiväunia. Sen lisäksi, että minulle ne ovat päivän työhetki, tuntuu tyttö vielä tarvitsevankin niitä. Joka päivä tiedän, että minulla on parisen tuntia tehokasta peliaikaa siinä lounaan jälkeen. Voin siis surutta suunnitella siihen tapaamisia kun vain pidän huolen otollisista olosuhteista unien suhteen.
Nukutan Siirin välillä autoon, koska silloin voin ajaa auton talliin ja tehdä varastossa hommia. Kuulen kyllä jos lapsi herää. Välillä nukutan hänen vaunuun, koska silloin voin itse siirtyä esimerkiksi yritysneuvojan puheille tai niinkuin tällä viikolla - pankkiasioille. Joskus olemme päiväuniaikaan kotona ja saan parisen tuntia rauhallista työaikaa esimerkiksi tehdä firman kirjanpitoaineistot kasaan.
 |
| Välillä lapsi nukahtaa lattialle |
Kaikki meillä käyneet voivat todistaa sen, että meillä ei aivan siisteysstandardit yllä marttakerhon diplomijäsenyyden tasolle. Ihan kaikkea en kerkeä tekemään, vaikka olenkin "vain lasten kanssa kotona". Eteinen on meillä jatkuvassa muutoksessa ja sisustus muutenkin on aika boheemi. Ei tule Avotakkaan meistä juttua. Säilytystilaa on liian vähän, tavaraa liian paljon, liian vähän kurinalaista luonnetta, eikä lainkaan taitoja tai voimia illan päätteeksi sipaista kotia edustuskuntoon. Tästä aiheesta en sattuneesta syystä ota esittelykuvia. Jokainen voi kuvitella kaaoksen itse ja pyöräyttää siinä sitten vielä vähän lapsia ja touhua sekä tehdä läpsystä vaihdon vielä toisena iltana peräkkäin. Siinä alkaakin olemaan mielikuvaharjoitus siinä pisteessä, että tervetuloa eteiseemme!
6. Syli
Teen usein töitä lapsi sylissä. Tulostamme yhdessä tilausten kuitit ja pakettikortit. Saatan lukea blogeja lapsi sylissä tai muuten vaan datailla. Mitään kovin järkevää siinä ei pysty touhuamaan, kirjoittaminen esimerkiksi on siinä vähän haastavaa. Ei mahdotonta kuitenkaan.
7. Yö
En yleensä tingi yöunista vaan menen nukkumaan muun porukan kanssa yhtä aikaa. Joitain asioita vaan saa paremmin tehtyä silloin kun ei koko talo touhota tai vaadi iltapalaa. Mitään aivokapasiteettiä vaativaa ei iltavuoroon uskalla suunnitella, mutta joutavia blogitekstejä silloin voi kyllä kirjoitella.
Näihin tunnelmiin: Hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti