Kas näin syntyy myymälä

Olen päässyt kirjoittamaan erilaisista avajaisvalmisteluista syksyn aikana monta kertaa, mutta tällä kertaa teimme jotain ainutlaatuista. Päätimme tosiaan Kantaen Anun kanssa lokakuussa, että laitamme hynttyyt yhteen ja jatkamme yhteistä taivalta saman katon alla. Se oli meille molemmille iso päätös, koska yksin yrittäjinä olimme tottuneet tekemään päätökset yksin ja luomaan juuri oman näköisen yrityksen ja kulttuurin.

Tämä on vaatinut meiltä molemmilta paljon ja varsinkin näin alkuvaiheessa on ollut todella paljon kaikenlaista selviteltävää. Nyt kun avajaisista on kulunut tasan viikko, niin voikin tarkastella viimeisiä kalkkiviivoja hiukan tarkemmin.

Avajaiset pidettiin siis lauantaina 29.11. Päivä valikoitui kuun loppuun hiukan yltiöoptimisesti, mutta pienen pakon sanelemana, koska seuraava lauantai olisikin ollut itsenäisyyspäivä. Anu oli vielä palkkatöissä sen edeltävän viikon, joten teimme ilta- ja yötöitä sen minkä kerkesimme.

Viikko ennen avajaisia tila oli vielä ihan alkuperäisessä kuosissa. Sovimme remppatalkoot viikonlopulle niin, että paikalle saataisiin mahdollisimman laadukas ja tehokas ryhmä tukijoukkoja. Liki kymmenen hengen tukijoukko (ja laajempikin, jos lasketaan lastenvahdit ja työkalujen lainaajat!) olikin tarpeen kun tehtävää oli paljon.

Perjantaille jäi vielä hurja Ikea-keikka, koska tarvittavien tuotteiden tilaaminen jäi viime tippaan eikä keräilypalvelusta tai kotiinkuljetuksesta enää ollut apuja. Jaoimme porukan kahteen työryhmään. Toinen porukka jäi myymälään valmistelemaan - seinien maalaus, liitutaulumaalia liukuoveen ja vanerilevyjen käsittely hoitui sillä aikaa kun me tehoshoppailijat teimme seitsemän kärryllistä laskua Ikeaan.

Kyllä tässä vaiheessa vielä nauratti. Vaan eipä naurattanut enää kassalla tai sen jälkeen...

Sille illalle ei sitten muuta keretty tekemään, auton purku niin, että jokainen kokonaisuus on omassa läjässään ja pikainen ihmettely, että kuinka me se kaikki kerettäisiin hoitamaan. Urakka jatkuisi seuraavana päivänä uusin silmin. 

Aikaisin mato oli liikkeellä jo klo 8 aikoihin kun me muut kömmimme paikalle vasta klo 9 jälkeen. Sitä reippaammalla tahdilla saatiin ryhtyä ruuvvailemaan muttereita paikalleen. Työryhmät oli etukäteen mietitty tarkkaan, samoten kuin työvaiheet, mutta siitä suunnitelmasta jouduttiin luopumaan heti alkuunsa. Tehtiin tukka putkella töitä aamusta myöhäiseen iltaan ja ensimmäisenä päivänä tulikin jo ihan käsinkosketeltavan valmista. Takaseinän hyllyt kasaantuivat samoin kuin iso säilytyskaapistokin. Anu sai kassatiskin rungon kokoon ja minä yhden pienen jakkaran (!). Myös keskilattian pöydät saatiin renkaita vaille valmiiksi jo ensimmäisenä päivänä. Luulimme, että tässähän oltaisiin ihan hyvässä vauhdissa...

Näin saa jakkara pirteää minttua pintaan - tuli nätti!

Sepäs ei ollutkaan vesiliukoista...

Vaan sitten alkoi seuraavan päivän urakka. Piti saada ikkunalaudat valmiiksi, kassatiskiin pinnat päälle, kirpparin puolelle hyllyt kasaan ja sitten vielä yhdet rottinkituolit Tuusulasta. Tietokonelaitteet piti asentaa ja olimme optimisesti uhonneet myös siivota ja laittaa tuotteet esille.

Se oli tarkkaa hommaa kun sirkkelin kanssa pelattiin

 

Teimme töitä kilpaa kellon kanssa, koska ensinnäkään liian aikaisin sunnuntai-aamuna ei viitsi alkaa poraamaan ruuvia betoniseinään, mutta toisaalta pitkänmatkalaisten täytyi päästä lähtemään ajoissa kotimatkalle. Päivän aikana saimme kuitenkin työvaiheet siihen pisteeseen, että pakettiautollinen työkaluja sai lähteä kotiin. 

 

Kyllä passaa kassaa halailla - tuli tästä kuitenkin sen verran kaunis ja tuntuu toimivalta... Paljon jäi kuitenkin vielä tekemättä, sillä tapetit eivät ehtineet ajoissa ja se jäi sitten viimeisen viikon hommiksi ja iltatöiksi Anulle. Sen verran kuitenkin piti talkooviikonlopun suunnitelmasta joustaa, että minä jäin päiväksi Helsinkiin hoitamaan tietokonevalmisteluja, tuotteiden syöttämistä järjestelmään, tarrakoneen asennusta, kassajärjestelmän asennusta jne. Paljon jäi sellaista hommaa, mitä ei etänä voisi tehdä.

Avajaisia edeltänyt viikko oli meille tiukkaa listojen kanssa pelaamista. Piti saada toimimaan netit ja pankkikorttipäätteet, tuotteet koneelle ja tilattua avajaisia varten paljon lisää myytävää tavaraa. Täytyi saada teipit ikkunaan, tapetit seiniin, henkareita, paperipusseja, hinnoittelukoneita, tekstiilipyssyjä. Piti ostaa kahvinkeitin ja mikro sekä keksiä tuotteille hyviä esillepanoja - koreja ja laatikoita.

Päivää ennen avajaisia näytti vielä tältä

Viimeisellä viikolla lähdimme Joensuusta kohti Helsinkiä jo torstaina, koska tehtävää paikanpäällä oli todella paljon. Huomasimme kyllä heti, että tarvitsemme lisää apuja vielä perjantaille, koska yhtä aikaa saapuvien kirpparituotteiden hinnoittelu vei paljon aikaa ja monta käsiparia. Onneksi saimme apuun ystäviä ja perhettä niin, että hyllyt alkoivat nopeasti täyttyä ihanilla löydöillä! 

Viimeinen viikko elettiin käytännössä noutoruualla. Pitsaa, falafellejä, kebabia ja pitsaa. Joka tapauksessa syödä piti, että jaksoi ja nopeiten se hoitui hakemalla nurkan takaa jotain helposti ilman haarukoita syötävää.

 
Perjantaina tilanne näytti vähän toivottomalta. Kassaan oli haettu vaihtorahat ja pankkikorttikone asennettu. Pikkuveli oli käynyt postissa, matkahuollossa, ikeassa, prismassa ja Babyidealla hakemassa paketteja. Ystävät pelastivat hinnoittelu-urakkaa siinä, missä viimeisetkin rekit saatiin poruttua seinille ja taulut leikkipaikan nurkaan ripustettua. Kun lapset lähtivät ja jäimme Anun kanssa kaksin siivoamaan jälkiä, jotta lauantaina olisi valmista, ei tilanne ollut enää mikään ylitsepääsemätön. Näimme jo lattian ja viimeiset roskat saimme mahtumaan tuulikaappiin. Kaikki Ikea-kassit menivät piiloon ja kaikki uudet tuotteet kivasti esille. Kaikki toimistotarvikkeet olivat löytäneet paikkansa, mutta netti ei vieläkään toiminut.

Paiskimme töitä pikkutunneille ja kun suljimme oven perässämme, ei taakse jäänyt enää kaaos. Liityimme taksijonoon pikkujoulukansan joukkoon (tosin tajusimme, että baarithan olivat menneet kiinni jo tuntia aikaisemmin) ja kotiin päästyämme kaaduimme sänkyyn eikä unta tarvinnut paljon odotella. Muutaman tunnin päästä olisi edessä aikainen herätys ja päivä tohinoita....

...jatkuu seuraavassa numerossa...