Aidan rakentajat (20/52)

Viimeaikaisten juttujen perusteella luulisi varmasti, että meillä on isompikin tila kuin mitä oikeasti on. Tässä paljastan nyt kuitenkin kaikille, että asumme melko keskeisellä paikalla, toki pienessä maalaispitäjässä. Alla oleva kuva on otettu ihan luonnon tilassa, tänä aamuna tien toiselta puolelta melkein naapurin tontilta. Lähin naapuri on siis aivan meitä vastapäätä pikitien toisella puolella. Vierustoverit löytyvät pieten metsäsuikalaiden takaa, naapurustossa on paljon uudehkoja omakotitaloja ja lapsiperheitä. Kanojen koppi löytyy tuolta ihan tontin vasemmasta takanurkasta, eli saavat olla melko rauhassa ohikulkijoilta. Lampaille taas rajasimme aitauksen tuohon tontin etuosaan. Talon taakse teemme "vara-aitauksen", jos tuntuu siltä, että ruoho alkaa loppumaan tässä etupihan aitauksessa.

Viikonloppuna siis rakensimme lampaille aitaa. Päädyimme sähköaitaan silläkin uhalla, että elukat eivät kunnioittaisikaan pientä tärähdystä ja karkailevat suin päin minne sattuu. Naapureita on informoitu tulevista kesäasukkaista ja tietävät soitella meille jos pienet karkurit löytyvät heidän kasvimaalta herkuttelemasta... Tuonne melko lähelle taloa teimme ruokintapisteen, katoksen ja veräjän, jotta pääsemme hoitamaan lampaita kätevästi. Ja toistaalta siksi, että sähköpaimenta varten piti olla sähköjohto ja tuonne meiltä löytynyt jatkoroikka hyvin riitti.

Teimme simppelin tuen sähkölaitteelle kuormalavasta. Sen toiselle puolelle saimme näppärästi kaksi ruokinta-astiaa. Toiseen vettä ja toiseen sitten "muuta" eli kauraa, heinää, herkkuja...  Saa nähdä miten tämä toimii, tukevasti se on niitattu maahan ainakin, mutta eihän sitä koskaan tiedä miten meidän rakennelmat kestää ne kun on vähän sellaisia - sanotaanko nyt diplomaattisesti niin, että ovat aika luovia ratkaisuja.

Ja niin saimme kesän ensimmäiset aurinkoiset päivät vietettyä auringossa kun hakkasimme pylväät maahan ja niihin sähkölangat kiinni. Veräjän viritykset, langan kiristykset, sähköpaimenen maadoitukset ja virrat päälle. Pienen täräyksen siitä saa, mutta ei se esimerkiksi meidän isompaa lasta juuri edes säikäyttänyt. Nähtäväksi jää, että mitä lampaat siitä tykkäävät vai menevätkö aidan läpi ilman tunnon tuskia tai sätkyjä...

Tämmöisiä mietteitä aloittavalta city-lammastarhurilta. Meillä jo kovasti odotetaan lampaita, mutta taitaa mennä kesäkuun alkuun ennen kuin ne tulevat kesälomalle näille laitumille.

Instagrammissa päivitän meidän kesäpihan kuulumisia hästägillä #kesäpiha.
Samalla kyllä löytyy muutakin inspiraatiota, mutta myös näitä meidän pihahommia.

...jotain tosi jännää on vielä meidän pihalle nimittäin tulossa. Siitä lisää tuonnempana...
Instagrammista löytyy jo pieni ennakko hehkutus... Kuka arvaa, että mitähän se mahtaisi olla?