Kahdelle pyörälle, kiitos!

Pyöräilyura aloitettiin vajaa 2 vuotiaana potkupyörällä. Potkutteluvaihe kesti pitkään, sillä se oli niin mukavaa ja potkien pääsi nopeasti eteenpäin. Lapsemme suorastaan nautti vauhdista ja osaamisesta, kruisaili ristiin rastiin pyörätiellä ja välillä odotteli kävelijöitä kun hitaammin tulivat perässä.

Sitten 3,5 vuotiaana aloimme pikkuhiljaa vinkata, että apupyörällinen "isojen pyörä" voisi olla seuraava ratkaisu. Ei oikein mennyt kauppaaminen perille ja vasta viime kesän loppupuolella poikamme hoksasi polkemisen hauskuuden. Tuli syksy ja talvi ja pyörä laitettiin talviunille. Kevään koittaessa ja lumien sulaessa polkupyörä kaiveltiin esille. Nyt ei ollut enää hinku palata potkuttelemaan kun "isojen pyörä" ja vauhti houkutteli enempi.

Pääsiäisenä ostimme naapurilta pieneksi jääneen "vielä isompien pyörän". Siinä ei ollut apupyöriä ja Otto (4,5 v) koki sen aivan liian hurjaksi ja vaaralliseksi - suorastaan pelottavaksi. Siispä pyörä jätettiin odottamaan parempia aikoja. Kunnes sitten viime viikolla keksittiin lähteä hakemaan naapurin poika meidän pihalle leikkimään...

Otto hyppäsi pyörän selkään ja minä pidin tarakasta kiinni. Paluumatkalla poika polki jo niin hurjaa vauhtia, että minulla oli vaikeuksia pysyä juosten perässä ja pitää pyörä pystyssä. Siispä yksissä tuumin sain luvan irroittaa otteeni ja niin se kuulkaas vain lähti poika ajamaan ihan ilman apupyöriä.

Aktiivinen apupyöräkausi kesti meillä noin 3-4 kk ja sen jälkeen lähti lapsukainen sujuvasti ja hienosti tasapainoillen pyöräilemään "vielä isompien pyörällä". Niin innoissaan hän oli tästä uudesta taidosta, että pyörä piti saada mummolaan mukaan viikonloppuna. Siellä olivat tehneet isolle pihalle ralliradan, mitä Otto pyöräili villisti ja kyllä noilla taidoilla jo kohta ollaan lähirannalle menossa.

Kiitokset nopeasta pyöräilyn opettelemisesta menevät varmasti pitkälle potkupyöräkaudelle. Tähän kokemukseen nojaten suosittelen lämpimästi ensipyöräksi potkupyörää! Ipanaiselta löytyy Tup Tupin potkupyörää, saa nähdä miten Siirin kanssa pääsemme potkuttelemaan. Punainen kypärä on jo testattu ja säädetty sopivaksi...