Kesä on silloin kun kanat tulee

Meillä on jo pitkään odotettu kesää sanomalla, että "kesä on sitten kun kanat tulee". No nyt ne on saapuneet - julistan siis kesän virallisesti alkaneeksi! Meillä oli jo viime kesänä kesäkanoja ja koimme ne meidän perheelle sopiviksi lemmikeiksi. Siispä ei ollut epäilystäkään, etteikö meille tänäkin kesänä otettaisi kanoja. Toukokuun alkupuolella siivosin viime vuoden aitauksen ja totesin sen ainakin päällisin puolin kelpaavan myös tämän kesän kanasille. Eihän se kaunis ollut eikä varmasti kovin laatutietoisen kanaloitsijan ratkaisu, mutta se toimi eivätkä kanat sen vaatimattomasta ulkonäöstä tuntuneet kärsivän viimevuonnakaan. Äitienpäivänä alkoi olla jo sen verran sulaa eikä yöpakkasiakaan enää ollut, että uskalsimme ottaa kanat ulkotiloihin. Meillä ei siis tämän kummempaa suojaa ole kanoille, joten syksyn tullen kanat viedään talvisäilytykseen.

Talvisäilytys

Viime vuoden kanat olivat talvisäilytyksessä sukulaisten maatilalla tässä aika lähellä, joten pääsimme meidän parvea talven aikana tervehtimäänkin. Elviira kananen hautoi jopa poikasia talvella - tosin koki itse aika karun kohtalon palatessaan muuhun parveen takaisin ja lähti siis vihreämmille laitumille likipitäin heti hautomisen jälkeen. Muut viimekesän kanat ja talvella haudotut tipuset, jotka nyt olivat jo komeita nuorikkoja päätyivät kaverilleni hyvään kotiin, missä saavat olla kesät ja talvet nyt kun sukulaisten kanssa puhuttiin, että olisi yksinkertaisempaa kanakannan kasvattamisen suhteen, jos kaikki kanat olisivat keskenään samaa rotua. Siispä minä sain uudet kanat tälle kesälle ja tämän kesän kanaset lähtevät kesän jälkeen "omaan kotiin" maatilalle. Ensi vuodesta taas emme tiedä - voi olla samat tai eri kanat, katsotaan. No siis talvisäilytyssuunnitelma on selkeä eivätkä meidän kesäkanat ole kesäkissoille tyypillisen mallin mukaisesti heitteillä syyspakkasten aikoihin.

Kesäkanat, luvat ja lakipykälät

Asumme taajamassa. Lähimmät naapurit ovat tien toisella puolella n. 100 metriä meidän tontin perällä olevasta kanatarhasta, mutta aivan rajanaapuria ei ole. Teimme viime kesänä pikaisen neuvottelun naapureiden kanssa kanoista eikä heillä ollut asiaan vastalauseita. Kukko tuli taloon ilman neuvotteluja, mutta siitäkään ei tullut sanomista. Ilmoitin kanojen pidosta myös kaupungin ympäristöterveysvirastoon ja anoin tarvittavat luvat siipikarjan pidolle. Tämä luparuljanssi kustani 60 euroa ja viranomaiset kävivät aitauksen vielä tarkastamassa ja antoivat hyvät vinkit kanojen hoitoa ajatellen. Ennalta otin selvää mm. selailemalla munanettiä (kana-aiheinen foorumi) ja lukemalla muutaman kanojen hoitoon ja tuotantoon liittyvän kirjan. Aivan aloittelija kuitenkin olen eikä näiden vinkkien varassa kannata omaa kanatarhaa aloittaa - toki kannustan ennakkoluulottomaan otteeseen ja itsenäiseen tiedonhakuun, mikäli aihe kiinnostaa!

Kanatarha ja sen arkkitehtuuri

Kanatarhamme on siis yksinkertainen ja vaatimaton. Maatiaskanat kestävät hyvin viileämpiäkin asteita, toki pakkasen suhteen täytyy olla vähän varuillaan. Meidän kanatarha koostuu neljästä osasta:

1. Aitaus

2. Munintakopit (ylhäällä)

3. Suoja (alhaalla)

4. Vapaa tarha

Aitaus on katettu häkki, jonka lattia on nopeasti kuopsuteltu kovaksi koppuraksi ja kaikki vihreä syöty ja nokittu. Kanat tykkäävät kuopsutella ja syödä kaikenlaista vihreää evästä, joten aina muistaessamme revimme heinäsilppua heille nokittavaksi.

Munintakopit on tarkoitus vielä vähän hämärtää sivuverhoilla ja laittaa pohjalle reilummin kuivattua heinää. Nyt koppien lattia on vähän kova ja kanat tuntuvat munivan mieluummin koppien eteen, mistä munat saattavat helpommin tipahtaa maahan ja mennä rikki.

Suoja on tuolla alhaalla ja sinne kanat menevät yöksi nukkumaan orrelle. Olen ajatellut laittaa vielä nyt alkukesäksi tuulensuojalevyn tähän kopin puolelle ja vain pienen sisäänkäynnin suojan puolelle, mutta lapsia harmittaisi varmasti kovasti jos kanat olisivat vain siellä piilossa, joten se on vielä jäänyt laittamatta. 

Vapaa tarha on sitten verkolla reunustettu, mutta ei katettu tarha, jonne on käynti aitauksen puolelta. Se ovi on nyt toistaiseksi kiinni, koska siipikarjaa ei saa pitää vapaana ennen kesäkuun alkua. Sen jälkeen pidän oven auki, jotta kanoilla olisi hiukan enempi jaloittelutilaa. Tänä kesänä varmasti yritän pitää kanoja vapaana muutenkin aina jos olemme kotosalla. Saavat sitten vähän enempi kuopsuteltavaa ja tonkimista...

Kanojen ruokinta

Vähintään kerran päivässä käymme kanatarhalla hoitamassa ja ruokkimassa kanat. Pääasiallisena ruuanlähteenä on kanojen rehu. Lisäksi kanojen herkkua on erilaiset ruuantähteet - pasta, jauhelihakastike, kala, kasvikset, leipä... Meillä ei viime kesänä juuri syntynyt biojätettä kun kanoille annettiin kaikki tähteeksi jääneet ruuat. Kanoille ei sovi sipuli, avocado eikä raparperi, mutta muuten ovat kaikkiruokaisia. Ruokintaa helpottaa isot ruoka-astiat, joissa ruoka ei likaannu tai kaadu maahan. Minun viime vuotinen tötteröin taisi jäädä vielä talvisäilytykseen... Siihen sai paljon rehua kerralla, joten kanoilla oli aina kuivarehua tarjolla.

Juoma-astiakin oli vastaavan tyyppinen isompi tötterö, johon mahtui useamman päivän vedet. Tietysti tarkkailin, että vettä on ja että se on puhdasta, mutta sen kanssa ei päässyt tapahtumaan katastrofia jos se vaikka turhan innokkaasta käsittelystä johtuen kaatuisi nurin tai vesi reippaasta kuopsuttelusta johtuen likaantuisi. Nostin vielä sen vähän korkeammalle muovilaatikon päälle, jotta siihen ei niin helposti potkittaisi roskia...

Lapset - nuo innokkaat hoitajat

Meidän molemmat lapset ovat ahkeria kanatarhureita. Se huomattiin jo viime kesänä, että tylsimmälläkin hetkellä kanat saivat mielen iloiseksi ja unohtamaan harmit. Tänä kesänä kanoilla taitaa olla vielä suurempi vaikutus. Pienemmällä lapsukaisella ainakin tulee ihan kyynel silmään aina kun täytyy lopettaa kanojen hoitaminen. Alla oleva kuva on harmitus siitä, että kanoille heiteltävä paahtoleipä pääsi loppumaan ja täytyi lähteä iltapuuhille sisälle.

Lapset tykkäävät silitellä kanoja ja tämän vuoden kanat taitavat olla hivenen viime vuoden kanoja kesympiä. Liekö sen ansiota, että sukulaisten nurkissa hautomakoneesta tulleet tipuset ovat tottuneet käsittelyyn vai sitten vain kanojen nuoruuden tyhmyyttä tai kanan käsittelijän vuoden aikana kartuttamaa varmuutta, mutta näistä kanoista jokainen on päässyt syliin siliteltäväksi. Etenkin nuorikot (2 kpl) ovat helppoja nakkeja, joskaan eivät tietysti itse kiipeä syliin... Lapsista kanojen silittely on joka tapauksessa mukavaa, vaikka kanoilla nyt ei mitään varsinaista tarvetta paijaamiseen olekaan.

Lasten hommaa on myös ruohon kerääminen ja kanoille vieminen. Näin sopivasti nyrkki mahtuu kanaverkosta läpi. Onpa jokunen kana tainnut tästä pienestä kädestä jo tulla vihreää nokkasemaankin - mutta ainakaan lapsi ei ole siitä säikähtänyt, joten se ei kai sitten satu... Meillä asuu siis monta innokasta kanatarhuria ja kesäkanojen hoitaminen on ollut monella tapaa hieno kokemus. Tämä postaus ei suinkaan ole mikään kattava kesäkanojen hoito- ja infopläjäys. Olen itsekin vasta aloittelija ja hoidan parhaan taitoni mukaan näitä uskomattoman mukavia luontokappaleita. Varaan siis oikeuden virheellisen tiedon jakamiseen enkä ota vastuuta antamistani hoitovinkeistä. Joka tapauksessa odotan innolla kesäkanakesää - kesä on nyt virallisesti korkattu kun kanat ja kukko ovat saapuneet!