 | |||
| Kuva: © Natural History Museum |
Bongasin Oulun Dinot jo matkamessuilla ja siitä lähtien olemme suunnitelleet reissua Ouluun. Siskoni perheineen asuu Oulussa, joten reissulla tulisi monta kärpästä samalla iskulla. Harmillisesti mieheni sairastui viime metreillä, mutta koska olimme jo lapsille puhuneet reissusta, niin päätin lähteä matkaan yksin.
Ajattelin, että dinosaurukset olisivat eniten meidän 4,5 vuotiaan mieleen ja päätin jättää pienemmän naperon tätilään hoitoon. Pääsimme siis viettämään Oton kanssa laatuaikaa ihan kahdestaan. Lippujonossa meille kerrottiin, että sinä päivänä oli valitettavasti teknisiä ongelmia ja dinosaurukset nukkuivat. Se oli hiukan pettymys kun pidemmän matkan päästä lähdettiin nimenomaan dinoja katsomassa. Onneksi lupasivat, että sillä samalla pääsylipulla pääsee käymään Tietomaan puolella siinä odotellessa ja jos vain vika saadaan korjattua, niin pääsee katsomaan myös ne dinosaurukset.
Vasemmalla painovoima ja oikealla suppilo, johon sai tiputtaa palloja pyörimään
Tietomaan puolellakin oli dinosaurushahmoja ja tarinoita dinosauruksista, joten pääsimme myös tutustumaan meidän päivän varsinaiseen aiheeseen jo vähän ennakkoon. Yksistään Tietomaan kolme kerrosta pitivät meidät molemmat huiskeessa monta tuntia. Ykköskerroksen "tiede"-osuus oli ehkä mielenkiintoisin. Siellä kulutimme aikaa tutustuen erilaisiin fysiikanlakeihin, kummallisuuksiin ja historiaan.
Ilmassa kelluvat styroksilevyt
Toisessa kerroksessa oli musiikkiin ja ääneen liittyviä tietoiskuja ja erilaisia havainnollistamispisteitä. Otto suorastaan nautti kaikesta tekemisestä ja kokeilemisesta! Tässä kerroksessa esiteltiin soittimia ja pääsimme kokeilemaan mm. rumpuja tai kellopeliin erilaisten melodioiden asentamista.
Sähkörummut
Kolmannessa kerroksessa oli erilaisia urheilulajeja. Mulla alkoi olla jo mehut finaalissa tässä vaiheessa, joten ei ihan joka ikistä vemputinta käyty kokeilemassa. Otto ihastui ikihyviksi lentokonepeliin, jossa sai isolla ruudulla ohjata pienlennokkia. Ykköskerroksessa olisi ollut ihan oikea lentosimulaattorikin, mutta sinne ei tämä meidän ujopiimä uskaltanut kiivetä.
Ylimmässä kerroksessa olisi ollut vaikka mitä liikuntajuttuja, kiipeilyä, salibändyä, tanssipeliä ja muuta, mutta ehkä meidän 4,5 -vuotias oli niihin vielä vähän liian pieni kun ei ne sitten lopulta häntäkään oikein jaksaneet kiinnostaa. Ensi kerralla kyllä aloitetaan ylhäältä, niin keretään käydä se kerros huolella läpi.
En olisi uskonut, että "Tietomaa", joka nimenä minusta viittaa johonkin tiedemuseoon, voisi olla näin ihana ja hauska paikka! Meillä humpsahti täällä huvassa monta tuntia ja jälkikäteen Otto viittaakin tähän paikkaan "leikkipaikkana". Ihan takuulla käymme Tietomaassa uudestaan seuraavan kerran kun matkaamme Ouluun!
"Soittorasiaan" sai itse asentaa melodian ja pyörittää siitä musiikkia
Ja sitten dinosauruksiin. Tietomaan leikkien jälkeen alkoi olla nälkä ja koska dinosaurukset eivät olleet vieläkään heränneet, niin läksimme ruokailemaan. Lounaan jälkeen soitin dinosauruksille ja olivat saaneet vian korjattua, joten käänsimme nokan takaisin kohti Tietomaata.
Ensimmäisessä huoneessa oli paljon fossiileja ja kertomuksia dinosauruksista, eri aikakausista ja roduista. Otto oli aika innoissaan kun löysi näyttelystä saman pääkallon kuin mitä oli nähnyt esitteessäkin. Toinen huone sisälsi myöskin paljon tietoa erilaisista dinosauruksista sekä merihirviöistä. Joka nurkalla oli joku opas, joka kertoi kysymättä vielä vähän jotain knoppitietoa ja näytti ilmassa lentäviä otuksia.
Näyttelyn ehdoton kohokohta oli viimeiset salit, joihin oli rakennettu dinosaurusmiljööt. Kovat äänet, himmeä valaistus ja mustat tunnelit olivat vähän liikaa Otolle, joka pelkäsi niin, että puntit tutisi. Ystävälliset oppaat yrittivät maanitella ja kertoivat kyllä, että dinosaurukset olivat vallan kilttejä eivätkä hyökkää kimppuun. Aikamme tihrustimme ovilta ja kuikistelimme kauempaa. Lopulta Otto uskalsi hiippailla hiljaisempaan huoneeseen. Kävimme siellä kaksi kertaa ennen kuin edes rupesimme miettimään sitä salia, missä Tyrannosaurus Rex hurjasti ärjähteli. Lopulta otin Oton syliin ja mentiin saliin yhdessä eikä se sitten enää niin pelottavaa ollutkaan kun miljöissä keskityttiin ihan muihin juttuihin kun Rexin hurjan teräviin hampaisiin.
Eli yhteenvetona: Dinosaurukset kannatti käydä katsomassa! Ja vielä enempi kannattaa käydä touhuilemassa Tietomaan puolella. Siihen kannattaa varata aikaa ja joko varata eväät tai miettiä syömistä Tietomaan ravintolassa tai jossain muualla. Lähistöllä ei näyttänyt olevan mitään paikkoja, mutta kauhean tarkkaan en kyllä katsellutkaan. Kovin pitkä matka ei olisi myöskään keskustaan ruokapaikoille, jos on autolla liikenteessä eikä kammoksu parkkipaikan etsimistä.
Oulu on ehdottomasti yksi mun suosikkikaupungeista Suomessa. Ihana ranta aivan keskustassa, mukavan kompakti keskikaupunki, kivoja lapsiperhekohteita ja mukavan erilaisia ravintoloita. Täytyi ensi kerralle säästellä jotain kohteita ja mua kiinnostaisi ainakin Kasvitieteellinen puutarha ja Muhoksen Geopark. Oulussa on ilmeisesti ihan mukavia lapsiperhetapahtumiakin tiedossa. Parin viikon päästä on Lasten messut 17.-18.5. Tänne olisin itsekin halunnut osallistua (ja lyödä vielä enempi kärpäsiä samalla iskulla), mutta ukkini täyttää pyöreitä vuosia (80) ja niissä kemuissa on minunkin oltava edustamassa. Jää Oulun messut seuraavaan kertaan.
Eli tässäpä vielä viime viikon virallinen perhepotretti Oulun perinteisen patsaan äärellä. Tämän viikon yhteiskuvaa olen säästellyt sunnuntain äitienpäivään - eiköhän silloin saada joku todella herkkä potretti siitä kun lapset tuo aamiaisen ja lahjat sänkyyn... (Täytyykin meikata edellisenä iltana, että ei ihan herää kuolat poskilla)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti