Päätimme siis jo alkuvuodesta, että kesälomareissu on tänä(kin!) vuonna Puolaan, Krakovaan. Valinta ei oikeastaan ollut minun, sillä on tuntunut, että ehkä kolme reissua Puolaan aika lyhyen ajan sisällä on jo ihan riittämiin. Onneksi kuitenkin lähdettiin, sillä Krakova oli ihan loistokohde lapsille!
Ensinnäkin ehdoton plussa lyhyestä lentomatkasta. Finnair lensi suoraan Helsingistä Krakovaan ja matka-aika ei tuntunut yhtään raskaalta kun lentokoneessa istumista oli vain vajaa kaksi tuntia. Varasimme majoituksen Airbnb:n kautta, sillä tiesimme jo etukäteen, että lasten kanssa reissuaminen vaatisi tiettyjä mukavuuksia, jotka saisi helpoiten vuokraamalla kokonaisen asunnon.
Vuokrasimme siis kivan pienen kaksion Krakovan Kazimierz-alueelta, eli vanhasta juutalaiskorttelista, joka tänä päivänä on hyvin boheemi alue täynnä pieniä putiikkeja, kahviloita, ravintoloita ja tapahtumia. Halusimme asunnon, jossa olisi oma pieni keittiö tarvikkeineen sekä pesukone ja lähellä jotain pieniä kauppoja, joista ostaa aamu- ja välipalatarvikkeita. Pieni ulkoilualue olisi ollut poikaa, mutta myöhästyimme varauksen suhteen ja "se ykkösvaihtoehto" kerkesi mennä... Olikin ihan huippua, että aamut saimme aloittaa omaan tahtiin ilman touhua ja tohinaa hotellin buffet-aamiaisella. Vaikka eväät oli ehkä köyhemmät, niin tuoreet marjat torilta, maustamaton jukurtti, mehut, kaakaot ja leivät kyllä riittivät meille. Aikaisemmalta reissulta opin, että Otto menee ihan sekaisin runsaasta valikoimasta eikä syö lopulta mitään tai sitten valitsee syödä suklaamuroja tai nutella suoraan purkista, että yritimme pitää edes aamut "normaaleina" kotiaamuina.
Huono puoli omatoimisessa majoituksessa on toki se, että kaikki täytyy ottaa itse selville ja etsiä kohteista, liikkumisesta ja tärpeistä tietoa netistä. Tripadvisor ja Krakovan julkisen liikenteen kartta olikin iPadissä pikavalinnoissa, jotta löytäisimme helposti etsimämme. Perinteinen opaskirjakin oli mukana, mutta se oli kyllä aivan yhtä tyhjän kanssa.
Ihan ensimmäisenä reissupäivänä etsiydyimme muun porukan seuraan ja kiersimme Krakovan vanhaa kaupunkia ja linnoituksen aluetta. Itse kaupungin keskusta on pieni ja kompakti, mutta onneksi emme jumittuneet vain vanhaan kaupunkiin vaan kiertelimme myös muissa perhe-kohteissa. Löysin nimittäin Tripadvisorista vinkin lasten tiedeleikkipuistosta, ja vaikka palautteen perusteella olisi ehkä kannattanut jättää välistä, niin uskaltauduimme etsimään puiston omatoimisesti. Ja onneksi etsimme! Jos olet käynyt Oulussa Tietomaassa, niin tämä on samanlainen, mutta ulkona. Eli huippuhauska ulkoilmatiedeleikkipuisto, missä saa kokeilla erilaisia fysiikanlakeja ihan käytännössä. Siiri nukkui suurimman osan ajasta, mutta Otto nautti kyllä täysillä ja tietysti itku tuli kun piti lähteä pois. Tänne kannattaa varata kassillinen evästä ja piknikviltit, ruokapaikkoja ehkä löytyy kadun toisella puolella olevasta isosta ostoskeskuksesta, mutta muuten paikka on aika syrjässä.
Toisena päivänä pysähdyimme lasten kanssa perhossalissa. Vanhassa kaupungissa aivan "pääkadun" varrella mainostettiin näyttävästi perhosmuseota, joten odotukset oli aika korkealla. Kuvittelin, että luvassa olisi monenlaisia perhosia ja niitä saisi tarkkailla lasin läpi, mutta väärässä olin. Ihan ensimmäisenä kun tulimme isoon huoneeseen, lapsillemme annettiin perhoset käteen. Otto, joka on aiemmin pelännyt hysteerisesti perhosia, piteli yhtä ja samaa perhosta kädessään melkein koko visiitin ajan. Siirin perhoselle kävi vähän huonommin, kun se valitettavasti liiskaantui tytön kovakouraisessa käsittelyssä... Perhosmuseon pääsymaksu oli edullinen ja siellä piipahtaa melko nopeasti ohikulkiessa. Siellä ei ollut kovin paljon erilaisia perhosia, mutta perhostytöt kertoivat paljon mielenkiintoisia faktoja perhosten elämästä ja toivat aina uusia perhosia kädelle jos edellinen lennähti pois. Todella hauska ja pieni "museo" - juuri sopiva lapsille sellaiseksi pieneksi välipalaksi.
Reissumme virallinen kohokohta oli Wieliczkan suolakaivos, jonne olimme päättäneet tehdä koko porukalla päiväretken. Varasimme liput sinne ennakkoon, jotta varmasti pääsemme haluamaamme aikaan. Sinne täytyy aina mennä opastetussa ryhmässä ja niitä lähtee eri kielisinä pitkin päivää. Tässä vaiheessa jo täytyy mainita, että sinne ei ole mitään asiaa rattaiden kanssa. Kierros alkaa vajaalla 800 rappusella, jotka hyvällä tuurilla voi välttyä jos onnistuu saamaan maksullisen hissin alaspäin. Sen saaminen edes maksusta ei ole kovinkaan varmaa, koska se riippuu monista tekijöistä, joten jos vain mahdollista niin tänne ei kannata kuljettaa rattaita. Suolakaivoksessa ei ollut kovin kylmä, että mitään toppatakkeja ei tarvitse mukana kantaa. Minulla oli 3/4 hihainen mekko ja sillä tarkeni luolissa hyvin - ulkona tuli vähän turhan kuuma kun kuitenkin oli hellepäivä.
Kierros kesti muistaakseni reilu 2 h, opas kertoi kaivosten historiasta, työtavoista, suolasta ja Puolan historiasta. Opas puhui selkää englantia ja kuulokkeiden kanssa opastusta oli miellyttävä seurata vaikka olisi ollut kitisevän lapsen kanssa muista jäljessä... Kierroksen päätteeksi kävimme syömässä kaivoksen ravintolassa, joka sekin oli turistikohteeksi varsin kohtuuhintainen sekä ruoka oli ihan maukasta.
Tässä olikin sopiva aasinsilta puolalaiseen ruokaan! Yritimme syödä mahdollisimman puolalaisittain, mutta valitettavasti minulle se kävi välillä melko tylsäksi. Koska en syö punaista lihaa tai makkaroita, niin kuulema ne parhaat palat jäivät minulta kokonaan syömättä. Söin kuitenkin pieniä raviolimaisia piirakoita (Pirogi) melkein joka päivä ja olen rakastunut. Todella herkullisia täytettyjä pastanyyttejä, joiden täytteet vaihtelivat kalasta ja pinaatista, juustoon ja perunaan. Näitä oli tarjolla miltei joka ravintolassa, koska ilmeisesti ovat jonkun sortin kansallisruokaa.
Kävimme monissa ravintoloissa viikon aikana, taisimme joka ilta syödä jossain ravintolassa. Onneksi tämä ei matkabudjettia sikäli kaatanut, koska ravintolaruokailu juomineen oli melko edullista. Kallein ravintola taisi olla argentiinalainen pihviravintola (why?), jossa minä söin salaatin ja sen jälkeen hipsin ulos hysyttelemään iltakiukkuista kuopusta. Onneksi ravintolan vieressä oli sentään mukava smoothiebar, josta otimme Siirin kanssa jälkkärit toisia odotellessa. Mutta karkeasti sanottuna Krakovasta löytyy monia hyviä ravintoloita, joissa lasten kanssa ruokailu voi olla ihan mukavaakin! Yhdessäkin ravintolassa pöytäämme tuotiin lasten lelukori samalla kun tarjoilija toi ruokalistat. Lapsille tuotiin omat lautaset ja aterimet ruuan kanssa ja he saivat valita lahjakorista pienet yllärit lähtiessä. Siinä voi jo sanoa, että lapsiperhepalvelu oli pitkälle vietyä!
Koska meillä oli paljon aikaa emmekä halunneet niinkään nuohota museoita tai gallerioita, niin etsiydyimme paikallisten rakastamaan Jordan puistoon. Se olikin lasten mielestä aivan huippukohde ja täytyy sanoa, että kyllä me aikuisetkin viihdyimme. Puisto oli täynnä jännittäviä mahdollisuuksia mm. polkuveneitä, polkuautoja, pieni puistojuna, sähköautoja, moottoriveneitä, leikkipuistoja, hiekkalaatikoita, keinuja ja oli siellä pari ruokapaikkaakin. Tännekin kannattaa kuitenkin ehdottomasti ottaa omat evät mukaan, sillä lähistöllä ei ole juurikaan ruokapaikkoja.
Otto olisi voinut vaikka jäädä puistoon asumaan, sillä hän todella nautti pienistä sähkömoottoriautoista ja muista härveleistä. Puiston keskellä oli pieni lammikko, jossa oli ehkä 30 cm vettä, eli ei puhuta mistään kovinkaan hasardirikkaasta lammikosta. Siinä oli juuri sen verran vettä, että uskalsi päästää Oton yksin ajelemaan moottoriveneellä ja voi pojat, miten hänellä oli kivaa!
Puistoon pääsee helposti ratikalla tai vaikka kävelemälläkin. Me halusimme säästellä voimia, sillä keskustasta sinne olisi ehkä noin 2 km matka. Kuitenkin puistossakin saa sitten kävellä, sillä se on todella iso. Paikalliset näyttivät tulevan sinne ottamaan aurinkoa ja leikkimään leikkipuistoissa, me satsasimme ihan rahaa kaikenmaailman huvituksiin. Tänne kannattaa siis varata mukaan käteistä - etenkin kolikkoja, sillä hinnat ovat edulliset. Muutama sloti ajelusta kuin ajelusta oli varsin edullinen siihen iloon nähden!
Me ei juuri satsattu shoppailuun, mutta en voinut olla vastustamatta kiusausta kun aivan meidän majapaikan lähellä oli pieni lastentarvikkeiden käsityömyymälä. Siinä ei sitten nokka kauan tuhissut kun olinkin jo pakannut kassit ja pari pahvilaatikkoa tuliaisia ipanaisen asiakkaille. Kaikki tuomani Mammoonin tuotteet ja La Lilun tukkajutut, henkselit ja rusetit on saatavana vain Hippulasta, sillä tuotteet ovat käsityötä ja siten melko kirjavia materiaaleiltaan ja väreiltään. Ei tainnut olla yhtään identtistä tuotetta koko satsissa ja se taas olisi tarkoittanut valtavaa työtä kuvausten ja tuotteiden perustamisen suhteen. Siispä tuotteet löysivät tiensä Hippulan hyllyille hypisteltäväksi ja ovat ennakko-odotusten mukaisesti tehneet hyvin kauppansa! Näitä on saatava lisää ja sitten niitä tulee verkkokauppaan saakka.
Meillä oli yhtenä päivänä Krakovassa täysin lapsivapaata kun anoppi otti nappulat hoiviinsa. En tiedä mitä he silloin tekivät lasten kanssa, Otto puhui jotain mustekaloista, joten olisivatkohan käyneet jossain akvaariossa. Me kävimme kuitenkin Schindlerin tehtaan museossa, jossa olikin hyvin selostettu sotien aikaisia tunnelmia. Alunperin meidän piti käydä Auschwitzissä, mutta päätimme jättää sen toiseen kertaan. Tuntui hullulta hukata hieno päivä junassa istumiseen kun liki samoihin tunnelmiin pääsimme myös täsmäiskulla museoon.
Yhteenvetona sanoisin, että Krakova on loistava kohde lapsiperheille (ja lapsettomillekin)! Tykkäsin Krakovasta ehkä enempi kuin Varsovasta tai Bialystokista. Tuntui, että pohjoisessa olisi kyllä tekemistä vaikka kuinka, mutta sitä varten tarvittaisiin auto, koska julkiset yhteydet eivät ole niin kattavat. Krakovan seudulla kyllä tuntui liikennettä piisaavan, että mukaviin kohteisiin kaupungin ulkopuolella olisi kyllä ollut yhteydet kunnossa.
Jokilaivaristeilyltä ei tämän parempaa perhepotrettia saatu otettua. Mutta joka tapauksessa reissu oli ihana ja lapset kaipaavat taas matkalle. Onneksi on kuvia, mitä katsella ja muistella kaikkia kivoja juttuja, mitä reissussa koettiin.
Puolalainen ruoka ja hintataso, mukavat lapsiperheen kohteet ja mielenkiintoinen historia tekevät Krakovasta kyllä ehdottomasti käymisen arvoisen paikan. Lämpimästi suosittelen muillekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti